Uupumus on otettava vakavasti
12.2.2010
Tässä lehdessä muistutamme, jälleen kerran, viljelijöitä uupumisen vaarasta. Maanviljely on usein yksinäistä ja henkisesti sekä fyysisesti raskasta työtä. Erityisesti kotieläintiloilla työn fyysisyys ja sitovuus kuormittavat ihmisiä.
Sanonnan mukaan ”heikot sortuu elontiellä, jätkä se vaan porskuttaa”. Tämä kova työn ja jaksamisen oppi on iskostettu perisuomalaiseen mielenlaatuun ja erityisesti miesten päihin. Meillä on suo, kuokka ja Jussi ja me menemme vaikka läpi harmaan kiven.
Mitenkään väheksymättä yrittäjyyttä ja kovaa tahtoa ja sen aikaansaannoksia, pitää muistaa, ettei kukaan kuitenkaan ole särkymätön. Kun tarpeeksi lastia tulee harteille, taipuu jäykinkin selkäranka. Joskus pettää fysiikka ja joskus tulee vastaan henkisen jaksamisen rajat. Valitettavan usein molemmat.
Viljelijät ovat EU-aikana satsanneet rajusti tuotannon tehostamiseen tai monipuolistamiseen. Työmäärä on kasvanut ja myös taloudelliset riskit ovat suurentuneet. Kerrannaisvaikutukset tuntuvat viljelijän arjessa ja paineet kasvavat. Byrokratia ja joskus raastava julkinen keskustelu vaikeuttaa viljelijän arkea entisestään.
Viljelijöiden pitää muistaa satsata itseensä, sillä maatilayrityksen kannalta tärkein pääoma on yrittäjässä itsessään. Suomalainen lomitusjärjestelmä, puutteistaan huolimatta, on tärkeä osa jaksamista, mutta jaksamiseen kannattaa sijoittaa myös omaa rahaa. Muutaman päivän loma ei ole kenellekään pahitteeksi. Ja jos se loma on vain rahasta kiinni, niin sitten tingitään jostain muualta kuin omasta hyvinvoinnista.
Maatalouskauppa sopeutuu
Maatalouskaupan vuosi 2009 oli karu. Molempien suurien toimijoiden (S- ja K-ryhmä) myynti tippui reilusti ja molemmissa kauppaketjuissa jouduttiin turvautumaan sekä irtisanomisiin että lomautuksiin. Sen paremmin ei mennyt muillakaan maatalouskonekaupan toimijoilla. Alan tunnelmien kuumemittarina toimiva traktorikauppa kertoo hyvin pitkälti sen, ettei paluuta entiseen ole. Maatalouskonekaupan volyymi on asettumassa pysyvästi alemmalle tasolle, vaikka Suomen viljelyala säilyy pääosin ennallaan. Uusilla isoilla koneilla urakoidaan merkittäviä aloja eikä pienten tilojen kannata enää satsata omiin koneisiin. Moni viljelijä ja urakoija hakee koneensa myös käytettynä ulkomailta.
Samaan aikaan myös maatalouskaupan muilla sektoreilla on tapahtunut muutoksia. Lannoite- ja kasvinsuojeluainekaupassa on nyt aidosti enemmän kilpailua, sillä perinteisen maatalouskaupan roolia haastavat pienet ja ketterät toimijat, joiden vahvuutena ovat pienet kiinteät kustannukset sekä alan jalostava teollisuus, joka haluaa kytkeä viljelijät tavarantoimittajiksi tarjoamalla heille tuotantopanoksia.
Perinteisen maatalouskaupan on haettava itselleen uusi rooli tässä yhtälössä. Viljelijä on puristettu tilanteeseen, jossa hinta on erittäin ratkaiseva tekijä varsinkin massatavaratuotteissa, kuten lannoitteissa ja rehuissa. Maatalouskaupan pitää pystyä tarjoamaan aitoa lisäarvoa asiakkaalleen, jotta viljelijä pysyy kaupan asiakkaana. Maatalouskaupan rooli on muuttumassa entistä selvemmin kumppanuudeksi ja se vaatii molemminpuolista luottamusta. Tavara ostetaan sieltä mistä sen saa halvimmalla, mutta parhaat neuvot ja kokonaisratkaisut ostetaan siltä, joka osaa. Todellisille osaajille on aina kysyntää.
Pentti Törmä