Testaamisen vaikeus
12.3.2010
Tässä numerossa meillä on ensimmäistä kertaa Suomessa vertailutestissä kattava otos portaattomilla vaihteistoilla olevia ylemmän kokoluokan traktoreja. Testissä haimme nimenomaan käyttökokemuksia portaattomista traktoreista peltotöissä unohtamatta normaaleja teho- ja polttoaineenkulutusmittauksia. Emme laittaneet koneita paremmuusjärjestykseen vaan arvioimme traktoreiden eri ominaisuuksia yhtä kerrallaan. Testiryhmä nimesi oman suosikkinsa kyseisiin töihin, mutta ennen kaikkea haimme ominaisuuksien arviointia, jotta jokainen lukija voi arvioida ominaisuuksien tärkeyttä omassa käyttötarkoituksessaan.
Kattavien traktoritestien tekeminen on erittäin vaikeaa, sillä traktori itsessään on vain osa yhtälöä. Traktoria käytetään erittäin vaihteleviin tehtäviin ja jokaisessa tehtävässä korostuvat eri ominaisuudet. Turvesuolla tarvitaan eri ominaisuuksia kuin paljon siirtoajoa tekevässä liikennetraktorissa, etukuormain- tai nostolaitetyössä vaaditaan taas eri asioita kuin noukinvaunua vedettäessä. Talvioloilla, rengastuksella ja rengaspaineilla saattaa olla hyvinkin suuri merkitys traktorin käyttöominaisuuksiin. Kaiken kruunaa se, että traktorin luotettavuus ja kestävyys tulee esille vasta tuhansien tuntien käytön jälkeen. Kestotestaukseen ei ole mahdollisuuksia millään lehdellä missään maassa.
Traktoritehtaat testaavat luotettavuutta pitkäkestoisilla testeillä, joissa moottoria ja vaihteensiirtoa kuormitetaan 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivää viikossa todellisen käytön tavoin. Tehtaiden pihoilla traktorit pyörivät ympyrää pomppuradalla, mutta mikään testi ei vastaa täysin käytäntöä. Traktorien ostajat ovat viime kädessä se todellinen testiryhmä, joka mittaa koneiden kestoa. Moni traktoria ostava satsaakin mallisarjan viimeisiin koneisiin, sillä niistä ovat vuosien kokemusten myötä hioutuneet tyyppiviat pois. Toisaalta, jollei uusien mallien ostajia löydy, ei kehitystäkään tapahdu.
Ostajan kannalta traktorin myyjän/maahantuojan vastuullisuus näyttelee jatkossa entistä suurempaa roolia, kun traktorit monimutkaistuvat ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Päätyi mihin merkkiin tahansa, on ostajan voitava luottaa siihen, että mahdolliset tyyppi- ja valmistusviat korjataan asianmukaisesti ja myyjän vastuulla.
Maitosotaa vai markkinataloutta?
Liki 20 vuotta sitten eräs, myöhemmin päätoimittajaksi päätynyt, maatalousylioppilas tutki lopputyössään ns. maidon luonnollista rajasuojaa eli sitä, ettei tuoreita maitotuotteita voi eikä kannata rahdata kovinkaan pitkiä matkoja. Suomi oli valmistautumassa EU-jäsenyyteen ja oli pelko, että myös nestemäisiä maitotuotteita voitaisiin tuoda Ruotsista Suomeen. Alusta alkaen oli selvää, että säilyvien tuotteiden, kuten juustojen ja jukurttien osalta, siirtyisimme vapaaseen kilpailuun muiden EU-maiden kanssa. Silloin kukaan ei edes osannut miettiä sitä, että Viro, Latvia, Liettua ja Puola olisivat varsin pian Suomen ja Ruotsin jälkeen EU-maita, eurosta puhumattakaan.
Lopputulos jo silloisilla valuuttakursseilla ja rahtihinnoilla oli, että maidon rahtaaminen Tukholmasta Helsinkiin saattaisi onnistua, jos (ja kun) täydennysmaitoa ajettiin jo silloin Pohjoisesta-Suomesta kohti Etelä-Suomea.
Nyt kun Arla Foodsin maitoa virtaa Ruotsista Suomeen tankkiautoilla, näyttäisi siltä, että maidon luonnollinen rajasuoja on lopullisesti kaatunut. Jotkut kutsuvat tilannetta maito-sodaksi, toiset markkinataloudeksi. Markkinatalouteen kuuluu joskus myös se, että markkinoita vallataan tappiota tehden. Se on markkina-sotaa. Häviäjiä ovat Arlan ja Valion omistajat, suomalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset maidontuottajat. Omistajien pitäisi varmaan tehdä jotain…
Pentti Törmä