Rikkakasvien torjunta vaikeutuu
27.4.2012
Rikkakasvien kemiallinen torjunta on ajautumassa todellisiin vaikeuksiin, jolleivät viljelijät ota vakavasti resistenssiongelmia. Muualla Euroopassa resistenssistä on tullut jo iso ongelma, mutta meillä resistenttejä rikkakasvikantoja on vasta vähän. Aikaa ei ole tuhlattavaksi, vaan jokaisen viljelijän vastuulla on nyt harkita tarkasti omaa viljelytekniikkaa ja -kiertoa, sillä niiden avulla resistenssiongelmaa voidaan hoitaa järkevimmällä tavalla. Oppia kannattaa hakea esimerkiksi luomuviljelystä.
Rikkakasvien resistenssiongelmaa voi hyvin verrata antibiooteille resistensseihin bakteereihin. Resistentti rikkakasvi on peltojen sairaalabakteeri. Valloilleen päästynä sitä on vaikea hoitaa ja paikallisesti vahingot voivat olla mittavia.
Meillä suurimpana huolenaiheina ovat ns. gramma-aineet yhdistettynä kevennettyyn muokkaukseen ja monokulttuuriin. Vehnää vehnän tai ohraa ohran perään samalla rikkakasviaineella on varmin tie resistenssiongelmiin. Edullinen gramma-aine on toki viljelijän kukkaron kannalta hyvä vaihtoehto, mutta viljelykasvia, muokkaustapaa ja kasvinsuojeluainevalikoimaa vaihdellen päästään parempaan satoon ja myös parempaan taloudelliseen tulokseen ja samalla ehkäistään resistenssin muodostumista. Uusin ongelma maailmalla ovat glyfosaattia kestävät rikkakasvit, joten turvautuminen pelkkään glyfosaattiinkin on lyhytnäköistä.
Suomalainen viljelijä katsoo maailmaa Suomen näkökulmasta ja samalla helposti unohtuu, että kasvinsuojeluaineiden kehittäminen ja valmistus on muutaman ison kansainvälisen tekijän käsissä.
Nämä isot pelurit ovat usein suoraan tai liittoutumien kautta mukana siemenbisneksessä ja kasvinjalostuksessa. Heidän näkökulmastaan kevätkylvöiset viljat ja geenimuuntelemattomat lajikkeet ovat lähestulkoon marginaalisia tuotteita. Kehitystyötä tehdään pitkälti maissin, soijan, riisin ja syysvehnän viljelyä varten. Tässä kehitystyössä pääpaino on geenimuunnelluissa lajikkeissa, jotka kestävät glyfosaatin sijaan tai sen lisäksi muita kasvinsuojeluaineita ja populaatiolajikkeissa, jotka kestävät nykyisiä herbisidejä.
Uusien herbisidien kehitystyö on ollut jäissä jo parikymmentä vuotta. Uudella vaikutustavalla toimivia rikkakasviaineita ei ole tullut markkinoille sitten 1990-luvun alun ja uudet tuotemerkit ovat olleet vain vanhojen aineiden formulaattien jatkokehittelyä tai aineiden yhdistelemistä. Kaikki varsinaiset uudet kasvinsuojeluaineet ovat olleet fungisidejä ja insektisidejä. Uusia herbisidejä ei ole myöskään näköpiirissä, joten nykyisten herbisidien tehosta kannattaa pitää huolta. Muuten tiedossa on paluu mekaaniseen torjuntaan.
Viljelijät maatalouskauppiaina
Viljelijät ovat joukolla lähdössä haastamaan maatalouskaupan vakiintuneita toimintatapoja. Suomessa toimii jo useita viljelijöiden yhteenliittymiä, jotka kilpailuttavat yhdessä maatalouskauppaa tai ovat itse lähteneet tuomaan tuotantopanoksia tai viemään tuotteitaan. Osa yhteenliittymistä on epävirallisia, osa taas selvästi järjestyneitä osuuskuntia tai osakeyhtiöitä.
Perinteisen maatalouskaupan kannalta tilanteen tekee haasteelliseksi se, että yhteenliittymien takana ovat nimenomaan suuret maatilat. 50 ison asiakkaan sijaan vastapelurina onkin yksi jättimäinen asiakas, jonka takana saattaa olla peltoa 10 000 hehtaaria ja joka toimii laajalla maantieteellisellä alueella. Asiakas pystyy kilpailuttamaan maatalouskauppaa ja jollei tyydyttäviä tarjouksia tule, asiakas hankkii tarvittavat tuotantopanokset itse. Jalostavan teollisuuden ja maatalous-kaupan kilpailu maatalousyrittäjien asiakkuuksista ko-venee ja hyvä niin.
Pentti Törmä