Rakennekehitys kiihtyy
6.11.2009
Maatilojen rakennekehitys puhuttaa viljelijöitä aina. Syksyn konenäyttelyssä taivasteltiin jälleen kerran isoja koneita, mutta kummasti vain ne isot koneet menevät kaupaksi. Isot maatilat ja urakointia harjoittavat maatilat satsaavat konetehoon, sillä maatilojen töissä on pulaa ihmistyövoimasta ja ihmistyö ei halpene. Ei vaikka isoilla kotieläintiloilla ulkomainen työntekijä on kohta enemmän sääntö kuin poikkeus.
Parin viime vuoden aikana maatilojen rakennekehityksen vauhti on taas kiihtynyt. Vuosittain keskimäärin kolme prosenttia maatiloista lopettaa toimintansa eli vuoden jokaisena päivänä reilut viisi maatilaa poistuu tilalukumäärästä. Lopettavan tilan pellot siirtyvät useimmiten joko kaupalla tai vuokrasopimuksella jatkaville viljelijöille.
Uusimpien ennusteiden mukaan kymmenen vuoden päästä, vuonna 2020, Suomessa on noin 45 000 maatilaa, joista kotieläintiloja on alle 20 prosenttia. Lypsykarjatiloja olisi jäljellä noin 5 000, kun EU-jäsenyyden alussa vuonna 1995 maitotiloja oli 32 500 kappaletta. Sika-tiloilla harvennustahti olisi yhtä kova, EU-ajan alun 6 250 sikatilasta pudottaisiin noin 1 000 sikatilaan. Kasvinviljelytilojen määrä alenee huomattavasti vähemmän ja jatkossa kasvinviljelytilat ovat pääosin osa-aikaisia maatiloja. Vain kaikkein isoimmat kasvinviljelytilat mahdollistavat päätoimisen viljelyn.
Rakennekehitys johtaa vääjäämättä jäljelle jäävien tilojen tuotannon kasvamiseen ja myös liikevaihdon kasvamiseen. Riskit keskittyvät ja kasvavat.
Riskien mukana tulee maataloudessa osittain uusi ilmiö eli maatilojen konkurssit ja pakkohuutokaupat. Toki tiloja on ennenkin mennyt nurin, mutta useimmiten rahoittaja eli pankki on pakottanut vaikeuksiin ajautuneen tilan myyntiin ennen varsinaista konkurssia. Nyt maatila päästetään aiempaa helpommin konkurssiin ja tuotantokapasiteetti siirtyy pakkohuutokaupan kautta toiselle yrittäjälle. Isoissa läntisissä maatalousmaissa (Yhdysvallat, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, jne) maatalouden rakennekehitys myös tilojen konkurssien kautta on ollut arkipäivää jo pitkään.
Toistaiseksi maatilojen konkurssit ovat harvinaisia ja todennäköisesti ne myös pysyvät harvinaisina, sillä pankit ovat olleet kohtuullisen varovaisia lainoituksessaan. Ilman kunnon reaalivakuuksia on Suomessa vaikea saada rahoitusta. Suomenlahden toiselta puolelta löytyy surullisia esimerkkejä, myös maataloudesta, siitä, mitä tapahtuu, kun lainoitus on liian löyhäkätistä.
Maaseutuhallintoa keskitetään
Maaseutuhallintoa ollaan keskittämässä kuntajakoa suurempiin yhteistoiminta-alueisiin, joissa olisi vähintään 800 maatilaa ja hallinnon puolella viisi henkilöä. Virallinen peruste muutokselle ovat EU:n vaatimukset, mutta käytännössä myös maa-tilojen määrän väheneminen pakottaa tehostamaan maataloushallintoa.
Uudistuksella voi olla myös merkittäviä etuja, sillä isommassa yksikössä eri henkilöt voivat erikoistua maatalousbyrokratian eri koukeroihin ja tarvittaessa tuurata toisiaan. Kuntatasolla koko maatalousbyrokratian hallitseminen on vaativa urakka yhdelle ihmiselle ja myös hallinnon puolella riskikeskittymiä pitää välttää. Kunnan maaseutusihteerin sairastuminen ei saa vaarantaa maatilayrittäjien tarvitsemia palveluja, varsinkin kun ne ovat aikataulujensa takia kriittisiä.
Pentti Törmä