Liikaa viljaa, liian vähän informaatiota
14.8.2009
Syksyn viljakauppatilanne näyttää pelottavan vaikealta. Viime vuoden sadosta iso osa on edelleen maatilojen, kaupan ja teollisuuden varastoissa ja Suomen interventiovarastoissa on reilu 220 miljoonaa kiloa ohraa. Teollisuus on ilmoittanut syksyn avaus-hintansa, jotka ovat historiallisen alhaiset. Käytännössä hintataso on lähinnä viitteellinen, sillä teollisuus ei ole edes kovin halukas ostamaan viljaa.
Lähes kaikkien osapuolten viesti on sama. Nyt, jos siihen pystyy, kannattaa viljan myyntejä odotella marraskuulle asti. Silloin lopullinen sadon määrä ja laatu ovat selvillä ja interventio-
ostot alkavat. Jos jonkun viljelijän on pakko myydä satonsa, erityisesti rehuvilja, sitä kannattaa kaupata suoraan kotieläintilalle.
Vuoden 2007 syksystä kesään 2008 jatkunut viljan hintapiikki ja viljan hyvä menekki ovat saaneet monet unohtamaan perustilanteen eli Suomessa tuotetaan aivan liian paljon viljaa kotimaan kulutukseen nähden. Normaalitilanteessa viljan vienti Suomesta muualle Eurooppaan tai maailmanmarkkinoille ei ole kovin kannattavaa tai järkevää toimintaa.
Rehuviljaa ei pysty määräänsä enempää syöttämään kotieläimillekään ja myös kotieläintuotteiden markkinat, erityisesti maitomarkkinat, ovat jo valmiiksi tukossa. Kun tähän lisää vielä kansainvälisen laman, näyttää siltä, että loppuvuodesta ja vuodesta 2010 tulee ehkä markkinoiden kannalta haasteellisin aika EU-jäsenyyden aikana.
Mikä sitten ratkaisuksi tähän tilanteeseen? Helppoa tai yksinkertaista ratkaisua ei ole. Öljy- ja palkokasvien tuotantoa voidaan lisätä ja siten korvata tuontivalkuaista. Lisääntyvä hevosharrastus vaatii lisää heinäalaa erityisesti eteläisessä Suomessa. Pellon energiakäyttöäkin pitää kehittää sekä kesannoinnin ja luonnonhoitopeltojen mahdollisuudet on käytettävä hyväksi.
Suomalaiset viljelijät eivät voi luottaa siihen, että maailmanmarkkinoiden kysyntä pelastaa heidät vaan viljamarkkinoita on pystyttävä itse ohjaamaan kotimaiseen kysyntään pohjautuen, mutta samalla säilyttää peltojen tuottopotentiaali sitten kun ruuasta alkaa olla oikeasti pulaa maailmalla. Sekin aika tulee, muttei todennäköisesti aivan lähivuosina, jollei suurilla tuotantoalueilla satu peräkkäisiä katoja.
Kansainvälisten viljamarkkinoiden seuraamisesta on tullut suomalaisen viljelijän rutiinia, mutta kauppatavoissa ollaan edelleen varsin kaukana eurooppalaisista käytännöistä, puhumattakaan Yhdysvaltojen markkinamekanismeista. Neuvontatilaisuuksista ja lukuisista lehtijutuista huolimatta suurin osa viljelijöistä ei tee hintasopimuksia tai hinnan suojauksia, vaikka siihen nykyisin on hyvät mahdollisuudet. Kaikki uskovat voivansa voittaa markkinat ja myyvänsä kalliilla hinnalla. Tällaiseen toimintaan sisältyy valtava riski.
Riskinottohalukkuus on yrittäjän perusominaisuuksia, mutta liian suurta riskiä on syytä välttää. Osakemarkkinoilla muistutetaan aina, ettei markkinoita voi pitkällä aikavälillä voittaa. Hyvää kauppaa seuraa aina huono kauppa. Kannattaa määritellä oma riskinottokyky ja tehdä sen puitteissa kohtuullisia kauppoja.
Kohtuullisten kauppojen tekemisessä informaatiolla on tärkeä roolinsa. Markkinoista pitää tietää mahdollisimman paljon. Siksi onkin erittäin kummallista, että jatkossa viljakaupan viikoittaiset määrät kotimaan markkinoilla jäävät pimentoon. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike ei ole enää tämän vuoden heinäkuun jälkeen toimittanut viljan viikoittaisia kauppamääriä. Erittäin tärkeä osa viljakaupan informaatiosta on kadonnut, juuri kun sitä eniten kaivattaisiin. Ministeri Anttila: Asia vaatii pikaista korjausta.
Pentti Törmä