Cap-uudistusta rahapulassa
16.12.2011
Euroopan unioni on kirjaimellisesti rahapulassa. Lähes jokainen jäsenmaa elää valtion budjettitalouden näkökulmasta yli varojensa eli vuosimenot ovat suuremmat kuin vuositulot. Valtiot joutuvat ottamaan lainaa ja lainarahan hinta nousee, kun epäilys valtioiden takaisinmaksukyvystä kasvaa.
Tätä kirjoitettaessa EU-valtioiden päämiehet ovat juuri saaneet päätökseen yhden monista maratonkokouksistaan. Uudella, hallitusten välisellä sopimuksella on tarkoitus laittaa valtioiden budjetit uuteen ja tiukempaan kuriin. Isoja budjettialijäämiä ei sallita ja maan velan suhde bruttokansantuotteeseen on oltava järkevällä tasolla tai ainakin supistuttava tätä kohti. Tämä merkitsee sitä, että monissa maissa menoja on leikattava tavalla tai toisella.
Samaan aikaan työn alla on EU:n vuosia 2014-2020 koskeva rahoituskehys. Valtioiden tulot pohjautuvat verotusoikeuteen, mutta EU:lla vastaavaa oikeutta ei ole, vaikka komissio on sitä suunnitellut. EU:n rahat kerätään jäsenmailta ja jäsenmaksut määräytyvät jäsenmaiden bruttokansantulon, arvonlisäverokertymien sekä unionin keräämien maataloustullien ja tuontimaksujen mukaan.
Kovinkaan suurta poliittista pelisilmää ei vaadita, kun huomaa, että päättäjien on paljon helpompi leikata EU:lle meneviä tulonsiirtoja kuin suoraan oman maansa kansalaisiin kohdistuvia tulonsiirtoja. EU:n seuraava rahoituskehys ei ole mikään läpihuutojuttu ja se määrää myös sen, millaisiin maataloustukiin EU pystyy jatkossa.
Suurin tukipotti on EU:n kokonaan maksama cap-tuki, joka on noin 39 miljardia euroa. Maaseudun kehittämistuet, joihin kuuluvat Suomen kannalta olennaiset lfa ja ympäristötuki, haukkaavat noin 13 miljardia euroa. Komission tavoitteena on, että maatalous-tukien euromääräinen summa jäädytetään vuoden 2013 tasolle. Tämän talousmyllerryksen jälkeen voi olla, ettei edes tähän ole varaa.
Tukineuvotteluissa Suomen kannattaakin keskittyä osarahoitteisten ja kokonaan kansallisesti maksettavien tukin puolustamiseen.
Maailma tarvitsee paperia
Suomen paperiteollisuuden alasajo on jatkunut jo vuosia, viimeisin sulkemispäätös oli UPM:n ostaman Myllykosken tehtaan sulkeminen. Samaan aikaan Suomen metsissä on puuta enemmän kuin koskaan ja maailman paperinkulutus jatkaa nousuaan.
Talouden suhdanteet heiluttavat aina paperin kulutusta, mutta vallitseva trendi ei ole muuttunut. Vaikka kovimmat digiuskovaiset ovat ennustaneet toimistopaperin, sanoma- ja aikakauslehtien ja kirjojen kuolemaa jo pitkään, jatkaa myös näiden paperilaatujen kulutus kasvuaan, paperiin perustuvista pakkausmateriaaleista ja pehmopapereista puhumattakaan. Maailma tarvitsee paperia ja meillä kansakuntana on edelleen osaamista, puuta ja tarvittavaa infrastruktuuria puun jalostamiseen maailman markkinoille. Puusta voidaan tehdä myös paljon muuta kuin paperia, joten metsät ovat edelleen tärkeä luonnonvara ja hyvinvoinnin lähde maallemme. Metsätalouden uusi nousu vaatii innovaatioita ja uskallusta.
Pentti Törmä