Joustavaa vakuutusturvaa karjalle
3.8.2007
Tuotantoeläinten vakuutustarpeet ovat muuttumassa karjojen kasvamisen myötä. Yksittäisen eläimen menetys kuuluu jo normaaliin liikeriskiin. Vakuutuksilla haetaan turvaa suurempia onnettomuuksia vastaan, joissa menehtyy kerralla useampi eläin. 
Tuotantoeläinten vakuutusturva Suomessa koostuu kolmesta eri lähteestä. Ykköstaso muodostuu valtion ja EU:n korvauksista, joita maksetaan vastustettavien tautien aiheuttamista eläinten menetyksistä ja tautien torjunnan kustannuksista. Tämä turva kattaa kaikki kotieläintilat.
Kakkostasoa, teurastamojen ja meijereiden ryhmävakuutuksia, voisi verrata autojen pakolliseen liikennevakuutukseen. Vapaaehtoiset, vakuutusyhtiöiden myöntämät tuotantoeläinvakuutukset muodostavat kolmannen tason. Asiakas voi räätälöidä yhtiön kautta ottamaansa vakuutusta oman harkintansa mukaan mm. omavastuuta ja korvauskynnystä säätämällä.
Markkinoilla viisi yhtiötä
Eläinvakuutukset ovat vakuutusyhtiöille tyypillinen päätuotteen eli maatilavakuutuksen mukana myytävä palvelutuote. Kaksi suurinta eläinvakuuttajaa ovat Tapiola ja Lähivakuutus. Kummankin yhtiön markkinaosuus maatilavakuutuksista on noin 40 prosenttia. Eläinvakuutuksia ei tilastoida erikseen.
Markkinoita ovat jakamassa myös If, Pohjola ja Pohjantähti, selvästi kapeammilla siivuillaan.
Kotieläinyksiköiden keskikoon kasvu on muuttamassa vakuutustuotteita. Yhden lehmän menetys ei ole sadan lehmän karjassa merkitykseltään yhtä dramaattinen kuin kymmenen lehmän karjassa. Laajan turvatason vakuutukset, jotka korvaavat kaikki yksittäisetkin menetykset, ovat isoille karjoille suhteellisen kalliita ja siksi niiden suosio on vähenemässä.
Tuottajat punnitsevat riskejä ja päätyvät usein vakuuttamaan karjansa vain sellaisten tapaturmien varalta, jotka vievät kerralla useamman eläimen. Monet ajattelevat jo, että lehmän menetys silloin tällöin kuuluu bisnekseen normaalina kuluna, ja vakuutus hankitaan turvaksi vain isompia vastoinkäymisiä vastaan. Nuoria eläimiä on tavallisesti aina kasvamassa menetetyn tilalle.
Useimmilla tiloilla vain palovakuutus on otettu koko eläinmäärälle. Tapaturmavakuutukset saatetaan ottaa vain karjan arvokkaimmille yksilöille. Yksilöllisiä vakuutuksia hankitaan esimerkiksi alkionhuuhtelulehmille, tuontihiehoille ja siitossonneille.
”On aivan tilakohtaisesti ratkaistava, kuinka laajoja vakuutuksia eläimille halutaan ottaa. Monelle tilalle pelkkä maatilavakuutuksen turva on aivan riittävä”, sanoo tuotepäällikkö Eero Heikinmaa Pohjolasta.
Alivakuuttaminen on jonkin verran yleistynyt erityisesti suurissa karjoissa. Ja vaikka vakuutukset olisi mitoitettu normaalitilanteessa riittäviksi, saattaa vakuutusturva jäädä tilapäisesti niukaksi esimerkiksi silloin, kun eläimiä ei saada aikanaan teuraaksi pitkien teurasjonojen vuoksi. Vakuutusta ottaessa kannattaakin selvittää, miten suuri tilapäinen ylitys karjan pääluvussa sallitaan.
Lue koko vakuutusvertailu KMVET:istä!
Raila Aaltonen