Vasikoiden hengitystietulehdukset kuriin olosuhderemontilla
20.7.2006
Hengitystietulehdukset ovat vasikoiden yleisin kuolinsyy ja taloudellisesti merkittävin lihakarjojen sairaus. Suurimmissa vasikkakasvattamoissa hengitystietulehdusten aiheuttamat tappiot voivat lähestyä sataatuhatta euroa vuodessa. Niiden torjumisessa tärkeintä on hyvä perushoito. Hengitystietulehduksia käsiteltiin Eläinlääkäripäivillä, marraskuussa 2006.
Ainoa tehokas tapa hengitystietulehdusten rajoittamiseksi on tarjota vasikalle mahdollisimman hyvä kasvuympäristö, kertoo eläinlääkäri Tuomas Herva A-Tuottajien Tukeva kumppanuus -projektista.
Hervan kenttäkokemuksen perusteella vasikoista joudutaan hoitamaan useimmiten vähintään kymmenen prosenttia. Vielä viides- tai kolmasosan lääkitsemistä voidaan pitää tavanomaisena.
Lääkityksen ja työn kokonaishinnaksi voidaan arvioida noin kymmenen euroa vasikkaa kohti. Vasikoiden lääkitseminen yksittäisillä käynneillä syö nopeasti koko katteen.
Lisääntynyt kuolleisuus ja kasvun heikentyminen vaikuttavat samaan suuntaan. Jos kuolleisuus lisääntyy tavoitteena olevasta kahdesta prosentista kymmeneen prosenttiin, pienenee kate A-tuottajien laskelmien mukaan 25 euroa.
Kasvun heikentyminen aiheuttaa kuolleisuuttakin suuremmat tappiot. Hengitystietulehdukset vähentävät kirjallisuuden mukaan kasvua 20–40 prosenttia. Kate huononee 55 euroa päiväkasvun alentuessa hyvien tilojen saavuttamasta 1,1 kilosta kahdeksaansataan grammaan.
Tartunta tulee välitysvasikoiden mukana
Nautojen hengitystietulehduksia aiheuttavat virukset, bakteerit ja mykoplasmat, usein samanaikaisesti tai peräkkäin. Virusten suurin merkitys on se, että ne usein raivaavat tietä muille taudinaiheuttajille, joskin ne saattavat yksinäänkin aiheuttaa vakavia oireita, eläinlääkäri Tiina Autio Eviran Kuopion tutkimusyksiköstä toteaa.
Hengitystietulehdustartunta saadaan usein välitysvasikoiden mukana. Välitysvasikoiden laadulla ja kasvatusolosuhteilla on siis aivan oleellinen merkitys, Tuomas Herva painottaa.
Taudit leviävät pisaratartuntana suorassa kosketuksessa ja esimerkiksi juottoämpärien ja tuttien välityksellä. Tartunnan aiheuttajien lisäksi useat muut tekijät, kuten eläimen yleiskunto, ympäristö- ja olosuhdetekijät sekä stressi vaikuttavat niin sairauden syntyyn kuin oireiden voimakkuuteen ja tartunnan leviämiseen.
Helsingin yliopiston Saaren yksikössä työskentelevän eläinlääkäri Tuomas Orron tutkimilla tiloilla automaattijuotto on lisännyt tartuntojen määrä. Orro arvelee, että tämä voi johtua joko taudinaiheuttajien leviämisestä laitteiden välityksellä tai automaattijuoton aiheuttamasta stressistä.
Tilavaa, ilmavaa, vedotonta
Tartunnoilta ei voida välttyä, mutta niiden leviäminen tilalla tulee pyrkiä estämään. Erityisen tärkeää tämä on suurissa, yli 40 lehmän karjoissa, Herva painottaa.
Hyvät olosuhteet suojaavat tartunnoilta ja lievittävät niitä. Ahtaus ja suuret ryhmäkoot lisäävät tartuntoja. Siksi ryhmäkoko tulisi rajoittaa viiteen, kuuteen eläimeen.
Käytännön kokemusten perusteella vasikkaa kohti tulisi olla karsinatilaa noin kaksi neliötä. Siitä makuutilaa pitäisi olla vähintään puolet ja mieluiten noin kaksi kolmasosaa.
Vasikkakarsinoiden tulee olla kiinteäpohjaisia, kuivitettuja ja vedottomia. Suuret lypsykarjahallit ja huonosti kuivitetut rakolattiaiset yksittäiskarsinat ovat usein vetoisia. Asia voidaan korjata kumimatolla, lämpölampulla ja kuivituksella.
Makuualueiden seinien tulee olla lattiaan asti kiinteitä, mikä vähentää huomattavasti vetoa. ”Jos seinä on kylmä, tuntuu vetoa, vaikka ilma ei liikukaan”, Herva muistuttaa. Kolmiseinäisestä katetusta, noin puolitoista metriä korkeasta lepokatoksesta on saatu hyviä kokemuksia.
Karsinat tulee tyhjentää kerralla ja pestä ja desinfioida erien välillä. Samassa karsinassa olevien vasikoiden ikäero ei saisi olla yli kolmea viikkoa.
Vasikat tulisi pitää erillään aikuisista eläimistä. Parasta olisi, jos vasikkaosasto voitaisiin tehdä täysin eiliseen huoneeseen, joka voitaisiin lämmittää ja tuulettaa erikseen. Sairaat eläimet tulisi eristää terveistä omaan karsinaansa ja lääkitys aloittaa ajoissa.
Ilmanvaihdon tulee olla tehokas, mutta vetoa tulee välttää. Ilmanvaihto kannattaa säätää huolella ja sen toimivuutta tulee valvoa. Vasikkakasvattamon tulisi olla vähintään kolme metriä korkea, jotta tehokas ilmanvaihto olisi mahdollista.
Rakkautta ja juottorehua
Vasikan yleiskunnolle on tärkeää, että se saa riittävästi hyvälaatuista juomarehua mahdollisimman luonnonmukaisella tavalla. Tämä ehkäisee myös ruokinnasta aiheutuvia ripuleita, jotka altistavat hengitystietulehduksille.
Vasikat tulee opettaa juomaan tutista ja pitää seurata, että ne varmasti juovat riittävästi. Tartuntojen vähentämiseksi tutteja tulisi olla riittävästi, esimerkiksi yksi noin viittä vasikkaa kohti.
Tuttien puhtauteen kannattaa kiinnittää huomiota. Vaikka tutit saattavat levittää tartuntaa, niiden käytöstä ei ole syytä luopua, sillä vasikalle on tärkeää saada imeä.
Vasikka joka ei voi imeä tuttia tai utaretta tyydyttää imemisen tarpeensa muulla tavalla, esimerkiksi imemällä toisia vasikoita. Tämä tapa saattaa jäädä aikuisille lehmillekin, jolloin se on kiusallinen ja erittäin hankala kitkeä, eläinlääkäri Laura Hänninen sanoo.
Vasikoiden huolellinen seuranta on tärkeää. Siihen kannattaa luoda hyvä systeemi, jonka avulla poikkeavuudet huomataan mutta aikaa ei kulu kohtuuttomasti, Herva painottaa.
Päivittäisen hoitotyön yhteydessä kiinnitetään huomiota syömättömiin, makaamaan jääviin tai syrjään vetäytyviin vasikoihin. Tartuntahuipun aikana vasikat tutkitaan tarkemmin.
Uusien sairastapausten ilmaantuessa selvästi sairaiden eläinten lisäksi tarkastetaan myös muut eläimet. Se onnistuu parhaiten liikkumalla hyvin rauhallisesti eläinten keskellä siten, että ne nousevat yksitellen ylös. Jokaista vasikkaa ”katsotaan silmiin”, jolloin voidaan nähdä silmävuotoa ja viitteitä yleistilan muutoksesta. Erityistä huomiota kiinnitetään myös siihen, miten vasikka nousee ylös.
Hengitystietulehdusten lisäksi pitää kiinnittää huomiota napa- ja niveltulehduksiin, ulkoloisiin ja ruuansulatushäiriöihin.
Antibioottia vai rokote?
Hengitystietulehdusten hoidossa lääkehoidon riittävän varhainen aloittaminen on oleellisen tärkeää. ”Mistään lääkkeistä kuitenkaan ei ole apua, jos olosuhteita ei korjata”, muistuttaa dosentti Liisa Kaartinen Lääkelaitoksesta.
Nykykäsityksen mukaan tehokkainta on antaa samanaikaisesti sekä tulehduskipulääkkeitä että antibioottia. Jos kyseessä on varmuudella pelkkä virusinfektio, pelkkä tulehduskipulääkkeiden käyttö riittää – antibiootithan eivät tehoa viruksiin.
Useimmiten ei kuitenkaan voida varmuudella tietää, onko virus raivannut tietä bakteeri-infektiolle ja liian pitkällinen odottelu antibioottihoidon aloittamisessa voi johtaa vasikan menehtymiseen.
Kipulääkkeet saattavat aiheuttaa munuaisvaurion eläimelle, joka on sairauden vuoksi kuivunut. Tämän vuoksi eläimen nestetasapaino on hoidettava kuntoon ennen kipulääkkeen antoa, Kaartinen muistuttaa.
Virustartuntojen ehkäisemiseen on olemassa rokotteita, mutta useimmat niistä eivät sovellu Suomen olosuhteisiin, koska ne sisältävät rokotteen myös BVD-tartuntaa vastaan. Suomella on tautivapausstatus IBR-taudin suhteen ja BVD-vastustusohjelma, mikä edellyttää, että meillä käytettävien rokotteiden osoitetaan olevan vapaita näistä viruksista tai niiden vasta-aineista.
Vaara on todellinen. Suomessa on useista rokotteista löydetty BVD-virusta. Rokotteiden antama suoja voi myös olla puutteellinen ja lyhytkestoinen, Kaartinen muistuttaa.
Teksti: Anna-Maija Teppo , eläinlääkäri