Kimurantti koli kuriin
20.2.2007
Kolibakteeri on nimenä ja sairauden aiheuttajana tuttu kotieläintuotannon riesa. Bakteerin aiheuttamaa sairautta voidaan hoitaa antibiooteilla, mutta sormi meneekin suuhun, kun lääkitys ei pure tai sitä ei ehditä aloittaa ajoissa, tai kun kolin aiheuttamia sairastumisia on enemmän kuin sielu sietää. Toisaalta kolibakteeri ei ole vain yksi bakteeri. Vaikka sen eri tyypeistä ja eri taudinaiheuttamismekanismeista tiedetään paljon, on edelleenkin monia kysymyksiä vailla vastausta.
Kolibakteeri, Escherichia coli, on saanut nimensä saksalaisen lastenlääkärin Theodor Escherichin mukaan. Se kuuluu enterobakteerien ryhmään. Osa kolibakteereista on suoliston normaalia bakteerikantaa, osa aiheuttaa suolistosairauksia ja osa voi olla syypää muihin vaivoihin kuten virtsatie- tai utaretulehduksiin.
Terveen sian ruuansulatuskanavasta on pystytty eristämään 25 erilaista kolikantaa. Eri kannat ovat vuorollaan määrällisesti hallitsevia. Vuoron vaihto voi tapahtua yhden tai useamman viikon välein.
Kipeä possu erittää sairautta aiheuttavaa kolia runsaasti vain muutaman päivän ajan. Sian ympäristössä koli säilyy hyvin, kunhan sille on tarjolla riittävästi lämpöä ja kosteutta.
Kolikannat jaotellaan serotyyppeihin sen mukaan, mikä antigeeni niillä on. Antigeenejä puolestaan on useita. Tällä hetkellä tunnetaan noin 175 erilaista O-antigeeniä, 80 K-antigeeniä, 56 H-antigeeniä ja yli 20F-antigeeniä.
Onneksi tietyllä alueella ja tietyllä eläin-lajilla on vain omat tyypilliset kolibakteerikantansa eikä koko satalukuista kirjoa.
Kolin vaikutus eläimeen vaihtelee
Bakteerin kykyyn aiheuttaa sairautta vaikuttavat sen virulenssitekijät. Yhdellä bakteerikannalla voi olla yksi tai useampia virulenssitekijöitä. Tutkimuksen myötä niitä löytynee tulevaisuudessa lisää.
Esimerkkinä virulenssitekijöistä on bakteerien muodostama enterotoksiini, joka aiheuttaa suoliston seinämän veden ja elektrolyyttien normaalin tasapainon häiriön. Silloin ohutsuolesta tuleva ylimääräinen neste ei imeydy takaisin paksusuolessa.
Endotoksiini puolestaan on niiden bakteerikantojen virulenssitekijä, jotka aiheuttavat utare- ja virtsatietulehdusta.
Kolibakteeri kasvaa hyvin laboratoriossa elatusaineella. Osa kannoista tuottaa hemolysiinejä, entsyymejä, jotka hajottavat elatusaineessa olevia punasoluja.
Hemolyyttisiä kolikantoja löytyy maailmalla entistä useammin, mutta ne painottuvat vieroituksen jälkeen esiintyviin suolistotulehduksiin. Oma henkilökohtainen tuntumani on, että hemolyyttiset kannat esiintyvät pikkuporsaista välikasvatukseen asti niissä sikaloissa, joissa ne ovat vakava ongelma.
Niiden kantojen lääkeherkkyyksissä olen myös törmännyt hankaluuksiin. Tutut ja turvalliset lääkkeet ovat menettämässä tehoaan, siitä huolimatta, että kasvunedistäjät on jätetty pois rehuista.
Teksti: Katri Kaaro