Kastrointi työllistää ja haittaa sian hyvinvointia
20.2.2006
Useimmissa maissa karjuporsaat kastroidaan muutaman päivän ikäisinä, jotta voitaisiin ehkäistä sukupuolihajun muodostuminen. Täysikasvuisen karjun lihassa toisinaan esiintyvää hajua pidetään yleensä epämiellyttävänä. Haju muistuttaa lähinnä virtsan ja ulosteiden hajua ja se pistää esiin vasta lihan kypsennysvaiheessa.
Mahdollista karjunhajua ei siis pystytä mitenkään mittaamaan tai huomaamaan, ellei lihaa lämmitetä. Raakaa, hajun suhteen riskilihaa ei siten pystytä luotettavasti ottamaan pois tuotantolinjalta nykymenetelmillä.
Kuluttajien reaktiot hajuun vaihtelevat
Selviä eroja hajun havaitsemisessa tai haistamisessa voidaan tutkimusten mukaan todeta eri maiden ja eri ihmisten välillä. Esimerkiksi britit sietävät karjunhajua tavallista paremmin. Selityksenä voisi olla, että he ovat tottuneet hajuun.
Toinen selitys voisi olla, että karjunhajun epämiellyttäväksi kokeneet brittikuluttajat ovat yksinkertaisesti lopettaneet sianlihan syömisen. Britanniassa sikoja ei kastroida vaan ne teurastetaan nuorempina ja pienempinä kuin meillä.
Sukupuolellakin on vaikutusta. Naiset tuntuvat huomaavan karjunhajun erityisen herkästi. Eroja on myös makuasioissa, sillä toiset kokevat karjunhajun ikävänä vain silloin, kun lihaa valmistetaan, mutta eivät anna sen vaikuttaa niinkään makuun.
Urbaani lihansyöjä puolestaan saattaa tunnistaa hajun, muttei tiedä, mistä oikein on kyse. Kuluttajien reaktioita tutkittaessa onkin todettu, että ilmiö on paljon monimutkaisempi kuin aiemmin luultiin.
Kastrointi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin
EU:ssa pohditaan ankarasti porsaiden kastroinnin kieltämistä eläinten hyvinvointinäkökohtiin vedoten. Kastraatio ilman minkäänlaista nukutusta tai kivunpoistoa aiheuttaa stressiä porsaille.
Se voi myös huolimattomasti tai muuten epähygieenisesti tehtynä lisätä porsaskuolleisuutta ja aiheuttaa tulehduksia avaamalla reittejä bakteereille.
Kastroinnilla on myös epäsuotuisa vaikutus kasvuun. Jo kauan on tiedetty, että karjujen kasvukyky, rehun typen hyväksikäyttö, lihakkuus ja yleinen terveys ovat selvästi parempia kuin leikkojen.
Toisaalta sikojen yleistä hyvinvointia ei välttämättä paranna leikkaamattomien karjujen kasvattaminen yhdessä. Tunnetusti karjuryhmässä tappelut voivat lisääntyä ja yleensä lisääntyvätkin.
Karjunhaju syntyy useista aineista
Karjunhaju johtuu pääasiassa kahdesta yhdisteestä, androstenonista (5a-androst-16-ene-3-oni) ja skatolista (3-metyyli-indoli). Näiden suhteellinen osuus vaihtelee ja on mahdollista, että karjun-hajuun vaikuttavat pienissä määrin myös jotkut muutkin aineet kuten esimerkiksi indoli.
Ihmiset haistavat androstenonin vaihtelevasti. Jotkut aistivat sen jo pieninä pitoisuuksina. Jotkut eivät haista sitä lainkaan, mutta voivat kyllä harjoittelemalla oppia. Hajua kuvataan yleensä virtsan hajua muistuttavaksi.
Karjun testosteronin ja androstenonin määrät veressä vaihtelevat. Androstenonia muodostuu, kun karju lähestyy sukukypsää ikää ja veren testosteronipitoisuus lisääntyy. Usein kuitenkin androstenonin määrä veressä on suurempi kuin testosteronin.
Toisin kuin testosteronilla androstenonilla ei ole androgeenista eli maskulinisoivaa vaikutusta. Sen sijaan androstenonin on osoitettu vähentävän kasvatusryhmien yhdistelyssä usein esiintyvää porsaiden pelkokäyttäytymistä.
Androstenonin on todettu vaikuttavan myös maksassa tapahtuvaan skatolin aineenvaihduntaan. Androstenoni on hyvin rasvaliukoinen ja se kertyy rasvakudokseen.
Androstenonin rasvaan varastoitumisen säätelymekanismi on kuitenkin toistaiseksi vielä tuntematon. Rasvaan varastoitumaton osa androstenonista kulkeutuu leuanalussylkirauhasiin ja sieltä edelleen sylkeen.
Karjun syljessään erittämä androstenoni toimii feromonina eli sukupuolista käyttäytymistä ohjaavana hajuaineena, joka kiihottaa emakkoa.
Kaikki siat muodostavat skatolia ruuansulatuskanavassa
Skatoli on yksi sianlihaan hajua antavista aineista. Skatolia muodostuu umpi- ja paksusuolessa mikrobien toiminnan tuloksena sekä karjuilla että emakoilla.
Mikrobit muuttavat tryptofaani-aminohappoa indoliksi ja edelleen skatoliksi. Tryptofaani on peräisin ravinnosta tai irronneesta suolen limakalvosta.
Skatolin hajua kuvataan yleensä ulosteenomaiseksi. Toisin kuin androstenonin, useimmat ihmiset tunnistavat skatolin hajun.
Paksusuolesta skatoli imeytyy verenkiertoon tai erittyy ulosteiden mukana. Valtaosa imeytyvästä skatolista hajoaa maksassa, mutta pieni määrä hajottamatta jäänyttä skatolia kertyy rasvakudokseen.
Maksan skatolia hajottavien entsyymien aktiivisuudella on todettu olevan selvä vaikutus silavasta mitattavaan skatolin määrään. Sioilla, joilla skatolia hajottavien maksaentsyymien aktiivisuus on heikko, on todettu runsaammat silavan skatolipitoisuudet kuin sellaisilla sioilla, joilla vastaava entsyymiaktiivisuus on voimakas.
Suolistossa tuotetun skatolin määrässä ei ole havaittu mitään eroja emakkojen ja karjujen välillä. Kuitenkin karjujen silavassa skatolia on enemmän kuin emakoiden tai leikkojen silavassa.
Skatolilla ei ilmeisesti ole mitään varsinaista fysiologista merkitystä tai tehtävää sian elimistössä. Skatoli ei ole sioille myrkyllistä toisin kuin märehtijöille, joilla se vaurioittaa keuhkoja.
Ruokinta ja ympäristö vaikuttavat hajun lähteisiin
Ruoansulatuskanavan mikrobikanta vaikuttaa suoraan tuotetun skatolin määrään.
Samoin vaikuttaa myös rehun koostumus, lähinnä se, miten paljon ruuassa on skatolin muodostumiseen tarvittavia raaka-aineita.
Ruokinnan vaikutusta silavaan kertyvän skatolin määrään on tutkittu paljon, mutta toistaiseksi tulokset ovat jossain määrin ristiriitaisia. Toiset tutkijat ovat saaneet hyviä tuloksia eli vähäisempiä silavan skatolipitoisuuksia hiilihydraattivoittoisella ruokinnalla, mutta täysin päinvastaisiakin tuloksia on raportoitu. Kokeissa on käytetty hiilihydraattilähteinä muun muassa sokerijuurikassosetta ja raakaperunatärkkelystä.
Ruokinnan vaikutuksesta androstenonin määrään tiedetään kovin vähän. Nykykäsityksen mukaan ruokinnan voimakkuudella on enemmän merkitystä kuin yksittäisellä ravintoaineella. Runsasenergisellä ruokinnalla sukukypsyys saavutetaan nuorempana.
Ruokintatapa (liemi-/kuivaruokinta) ja rehun koostumus (karkea rehu/hienojakoinen rehu) vaikuttavat suoraan ruuansulatuskanavan mikrobitasapainoon. Liemiruokinnan onkin osoitettu vähentävän skatolin muodostusta, mutta rehun koostumuksen vaikutusta ei ole toistaiseksi tutkittu. Sen sijaan 12 tunnin paasto ennen teurastusta on vähentänyt silavan skatolipitoisuutta.
Ympäristön hygieniallakin voi vaikuttaa silavan skatolipitoisuuteen. On voitu osoittaa, että likaisessa ympäristössä kasvatettujen sikojen silavan skatolipitoisuudet ovat olleet runsaammat kuin siistissä ympäristössä kasvatettujen sikojen.
Kastraation vaikutus osin epäselvä
Kastroidun sian rasvan skatoli- ja androstenonipitoisuus on yleensä olematon. Kirurgisella kastraatiolla poistetaan androstenonia tuottava kudos ja sen jälkeen veren androstenonipitoisuus vähenee nopeasti.
Toistaiseksi on selvittämättä, miksi kastraatio vähentää myös skatolin määrää. Todennäköisesti kiveksen tuottamilla hormoneilla on tärkeä merkitys skatolin muodostumisessa ja sen aineenvaihdunnassa. Myös estrogeenilla on ilmeisesti oma vielä toistaiseksi huonosti ymmärretty vaikutuksensa.
Norja kieltää sikojen kastraation
Norja on päättänyt luopua porsaiden kastroinnista kokonaan vuoteen 2009 mennessä. Siihen asti eläinlääkäri saa kastroida sian, mutta toimenpiteen saa suorittaa vain nukutetulle sialle.
Kastroinnin kieltämisen taloudellisia vaikutuksia on vaikea ennustaa eikä esimerkiksi karjunhajun takia hylätyksi tulleiden ruhojen osuutta osata arvioida. Siksi Norjassa on käynnistetty laaja kansallinen tutkimusohjelma, jonka tarkoituksena on varmistaa, ettei kastraation kieltämisestä aiheudu kohtuuttomia seurauksia elintarviketeollisuudelle ja sianlihantuotannolle.
Jos sikojen kastraatio päätetään kieltää myös EU:ssa, täytyy meilläkin löytää uusia toimivia vaihtoehtoja. Toistaiseksi sopivaa keinoa ei ole osoitettavissa, mutta erilaisia menetelmiä tutkitaan koko ajan.
Yksi sellainen voisi olla niin sanottu elektroninen nenä eli mittari, jonka avulla karjunhaju osataan tunnistaa tarkasti ja varmasti jo raasta lihasta. Tulevaisuuden vaihtoehtoihin ja mahdollisuuksiin palataan seuraavassa KMVET:in numerossa.
Teksti perustuu Oslossa marraskuussa pidettyyn seminaariin: The Nordic Committee for Veterinary Scientific Corporation Symposium ”Prevention of Boar Taint in Pig Production”.
TEKSTI: ELISE SAARIO, ELÄINLÄÄKÄRI