Työpaikka itselle
26.4.2013
Vöyriläinen Magnus Holmström hankki selkeän nelirivisen pihaton itselleen työpaikaksi ja perheelleen elannon tuojaksi. Kokemukset puolentoista vuoden ajalta ovat hyviä.
Magnus Holmström (41) tekee uudessa lypsykarjapihatossaan pitkää päivää. Vaimo Malin ei ehdi kovin paljon osallistumaan, sillä hänellä on oma parturi-kampaamoyritys ja perheessä on kaksi pientä poikaa. Mutta Magnuksen eläkkeellä oleva isä Bertil on vielä vahvasti mukana arjessa.
Uusi karjamäärän kaksinkertaistanut pihatto on onneksi helpottanut hommia fyysisesti, vaikkei työtuntien määrä olekaan muuttunut. Lypsy- ja lantarobottien, hyvän navettasuunnittelun sekä seosrehuruokinnan ansiosta työn luonne on muuttunut.
Ritiläpalkeista muodostuvien käytävien puhdistus on ollut itsenäisesti liikkuvan lantarobotin vastuulla siitä asti, kun navetta otettiin käyttöön puolitoista vuotta sitten.
Holmström tajusi hommansa nurisematta tekevän rengin työmäärän vasta kuukausi sitten, kun se meni ensimmäisen kerran rikki. Sattuma varmisti senkin, ettei robotin arvo heti unohdu: ”Tietysti se meni rikki perjantaina iltapäivällä, minkä vuoksi varaosa saatiin paikalle ja kone kuntoon vasta maanantaina!”
Laite on isännän mielestä hyvä, se pääsee joka käytävälle ja pitää ne puhtaina ja kuivina.
Lypsyrobotti säästää vielä enemmän työtä, ja mikä parasta, se on vapauttanut jokapäiväisestä tiukasta aikataulusta.
Koneen käyttöön ottaminen edellytti melkoista opiskelua. Siinä on varmaan vieläkin ominaisuuksia, joita ei ole ehditty tai opittu täysin hyödyntämään, Magnus myöntää.
Karjanhoitoon sisältyy nyt enemmän valvomista. Siemennyksiä ja poikimisia on kaksinkertainen määrä aiempaan verrattuna. Lehmiä on nyt lypsyssä 57. Tavoite on päästä yli 65een lypsävään.
Työn määrää on yritetty hillitä teettämällä osa peltotöistä muilla. Säilörehunteko on ollut jo pidemmän aikaa urakoijien hommaa, itse on huolehdittu vain rehun vastaanotosta laakasäilöillä. Lietelannan levitys on lantamäärän kasvettua annettu muiden tehtäväksi.
Kiireisen karjanhoitajan ratkaisu
Koska karjan hoitaminen on Magnuksen vastuulla ja täyspäiväistä hommaa, hän halusi tehdä rakennuttamisesta yksinkertaista. Siksi hän valitsi yhteistyökumppanin, joka on luonut valmiin rakennuskonseptin ja hoitaa tavarantoimitukset keskitetysti.
”Tahdoin, että minulla on yksi puhelinnumero, josta löytyy kaikki.”
Toiset kaksi tavarantoimittajan valintaan vaikuttanutta asiaa, joihin hän oli mieltynyt, olivat slalom-lannanpoisto ja Lelyn uusin lypsyrobotti A4.
Magnus päätyi Robora-navettaan, koska NHK-Keskus pystyi toteuttamaan hänen toiveensa. ”Nyt on tarjolla muitakin vaihtoehtoja yhteistyökumppaniksi, mutta sellaista ei ollut silloin, kun piti tehdä päätöksiä tästä pihatosta.”
Aivan näin yksinkertaista ei päätösten tekeminen ollut. Valintoja edelsi muun muassa kaikkiin lypsyrobottivaihtoehtoihin tutustuminen toimivilla maitotiloilla.
Pääosa rakennustarvikkeista ja tekniikasta tuli siis NHK:n kautta. Betoni ja pientarvikkeet otettiin paikalliselta yritykseltä ja rautakaupasta. Rakentajat löytyivät naapurikylästä ja -kunnasta.
Tämä rakennusprojekti oli erikoinen, koska rakennuskustannukset pysyivät kokonaisuutena kurissa ja asetettu aikataulu piti. Kustannusarvio ylittyi vain pohjatöissä, sillä löysä maapohja jouduttiin vaihtamaan kantavampaan koko rakennuksen alta.
Rakennus valmistui kuuden kuukauden ja 12 päivän kuluttua siitä, kun rakennukselle alettiin tehdä tietä vanhan navetan taakse. Varhain jo maaliskuun puolivälissä aloitettu ja nopeasti sujunut rakentaminen edesauttoi myös rakennustarvikkeiden saannissa rakennukselle sovittuun aikaan.
Ainoastaan ikkunoita jouduttiin odottamaan vähän aikaa, Holmström muistelee. Hänelle jäi sellainen tuntuma, että monet muut, jotka rakensivat samana vuonna, joutuivat odottelemaan rakennustarvikkeitaan enemmän.
”Ehkä se johtui siitä, että meidän projekti oli hieman muita edellä.”
Holmström johti itse rakentamista muiden maataloustöidensä ohessa. Saadakseen aikansa riittämään hän palkkasi yhden maataloustyöntekijän hoitamaan karjaa vanhassa navetassa.
Ne peltotyöt, joita ei ole ulkoistettu, mies teki itse. Kesä 2011 oli onneksi säiden puolesta hyvä traktorihommiin.
Hieman viritetty konsepti
Lopullisista piirustuksista voidaan ehkä sanoa, että niissä yhdistyy kolme näkemystä. Lähtökohtana käytettiin NHK:n Roboran mallia, mutta niihin vaikuttivat myös talon isännän näkemykset.
Lopulliset piirustukset piirsi rakennussuunnittelija Christian Lindqvist.
Käytäviä levennettiin alkuperäisistä Roboran mitoituksista, koska Holmström halusi niin. ”Kaikki käytävät ovat nyt 2,8-metrisiä, lehmät pääsevät liikkumaan mielensä mukaan ja mahtuvat ohittamaan toisensa. Robotin eteen jätettiin tilaa 5,4 metrin leveydeltä, mikä oli normaalia mitoitusta enemmän.”
Lehmät laitumen kautta pihattoon
Lehmät sopeutuivat yllättävän hyvin uuteen ympäristöön. Isännän mielestä sillä saattoi olla suuri merkitys, että parsinavettaan tottuneet lehmät saivat opetella kävelemistä koko laidunkauden ennen pihattoon muuttoa.
Rakentamisessa lähdettiin alusta lähtien siitä, että se olisi valmis ennen laidunkauden loppua. Tämä tavoite toteutui, ja se oli hyvä, koska lehmillä oli muutenkin tarpeeksi totuttelemista robottilypsyyn ja seosrehuruokintaan.
Robotille opettaminen sujui ainakin jälkeenpäin ajatellen nopeasti. Parin viikon kuluttua suurin osa lehmistä käveli itse robotille.
Magnus ei halunnut asettaa ensimmäiselle vuodelle uudessa pihatossa mitään maidontuotannon tulostavoitteita. Se mitä saatiin aikaan, yllätti mieluisasti.
Kohentuneet olosuhteet, seosrehu ja robotin mahdollistama tihentynyt lypsy kohensivat tuotoslukuja jo ensimmäisen vuoden aikana. Maitotuotos oli vuonna 2010 keskimäärin 9 400 kiloa, rakentamisvuonna vajaat 9 000 kiloa, viime vuonna jo päälle 10 000 kiloa.
Isäntä olettaa viime kuukausien maitotilien perusteella, että tuotos saattaa nousta vielä tänäkin vuonna. Meijeriin toimitetun maidon määrä on kasvanut ja antibioottimaidon määrä vähentynyt. Ensikkojen osuus karjassa ei ole enää yhtä suuri.
Lue koko juttu ja katso navetan piirustukset KM:stä
Esa Mustonen