Satoisuus vastaan talvenkestävyys
19.6.2009
Syysvehnän viljely tasaa työhuippuja. Onnistuessaan syysvehnä antaa kevätvehnää suuremman sadon. Kotimaiset lajikkeet talvehtivat hyvin, mutta niiden heikkous on pitkä korsi. Ulkomaiset lajikkeet ovat lyhytkortisia ja satoisia, mutta talvenkestävyydessä on ongelmia. Uuden sukupolven talvenkestäviä ja huippusatoisia lajikkeita joudutaan odottelemaan vielä joitakin vuosia.
Syysviljalajiketta valitessa on mietittävä hakeeko talvenkestävyyttä vai satoisuutta. Ulkomaisilla lajikkeilla voi parhaina vuosina ja intensiivisessä viljelyssä saada huippusatoja, mutta niiden talvenkestävyys ei ole yhtä hyvä kuin kotimaisilla lajikkeilla.
”Korrenpituus ja talvenkestävyys kytkeytyvät toisiinsa. Tämä on perinteisesti ollut syysviljojen jalostuksen ongelma”, kertoo kasvinjalostaja Esa Teperi Boreal Kasvinjalostuksesta. Voimakasjuuriset lajikkeet talvehtivat hyvin, mutta niiden korsi on myös pitkä. Tämä lisää lakoontumisriskiä, eikä pitkäkortisille lajikkeille kannata levittää typpeä avokätisesti. Ongelma on sama syysvehnällä ja rukiilla.
Syysviljojen jalostuksen moderni askel tähtää hyvään talvenkestäyyteen ja lyhytkortisuuteen. On löydetty lyhytkortisuutta aikaansaavia geenejä, jotka eivät kuitenkaan vaikuta juuriston kokoon. Borealilla on tällaista aineistoa kokeissa, ja toiveena on saada markkinoille uuden sukupolven lyhytkortinen, mutta talvenkestävä syysvehnälajike lähivuosina. Rukiin jalostuksessa jalostustyössä ollaan syysvehniä pidemmällä, Teperi kertoo.
Talvenkestävyys a ja o
Syysvehnien virallisia lajike-kokeita tehdään Etelä-Suomessa. Koepaikat ovat Inkoo, Pernaja ja Piikkiö. Myös K-ryhmän koe-tilalla Hauholla ja Yaran koe-tilalla Vihdissä testataan syysvehnälajikkeita. Borealin syysvehnäkokeita on Ruukissa asti.
Lajikekokeiden perusteella lyhytkortisimpia syysvehnälajikkeita ovat Tarso, SW Harnesk, SW Magnifik ja Olivin. Myös Gunbon ja Tryggven korsi on lyhyehkö ja kestävä. Kokeissa parhaiten ovat pysyneet pystyssä Gunbo, SW Harnesk, Tarso, SW Magnifik ja Olivin. Niiden lakoprosentti on yleensä aina matala ja korjuu helppoa.
Borealin jalostamien Urhon, Rehtin ja Arktikan korrenpituus on ulkomaisia lajikkeita suurempi, ja ne myös lakoontuvat lyhytkortisia lajikkeita helpommin. Niitä ei kannata viljellä kovin voimaperäisesti. Jos tavoittelee huippusatoja, on parempi valita joku ulkomaisista lajikkeista. Jos taas tyytyy alle viiden tonnin hehtaari-satoon, kannattaa valita kotimainen lajike.
Talvenkestävyydessä Borealin jalostama Urho ja uutuuslajike Arktika päihittävät SW Magnifikia lukuun ottamatta ulkomaiset lajikkeet kirkkaasti. Arktika kestää nimensä mukaisesti parhaiten hankalia talviolosuhteita. Ulkomaisista lajikkeista SW Magnifik on lähes Urhon luokkaa talvenkestävyydessä I-vyöhykkeellä. Sen sijaan Borealin Rehti ei ole talvenkestävyydeltään juurikaan ulkomaisia lajikkeita parempi.
Urho on Suomen viljellyin syysvehnälajike, kun taas Rehtin osuus on vain prosentin luokkaa viljelypinta-alasta. Arktika on Borealin uutuuslajike, joka on Hankkija-Maatalouden siemenlisäyksessä, ja tulee myyntiin lähivuosina. Tämän syksyn kylvöille sitä ei ole vielä saatavissa.
Arktikan avulla syysvehnän viljelyä voidaan viedä nykyistä pohjoisemmaksi, Teperi kertoo. Arktika on ”perinteisen mallinen lajike” eli pitkäkortinen. Samalla se on erittäin talvenkestävä. Sen kestävyys tulee ilmi erityisesti vähälumisina talvina, kun pakkanen on kova. Sitä onkin kaavailtu esimerkiksi sika- tai broileritiloille, jotka haluavat tuottaa rehuvehnää itse. Huippusatoja Artikalla ei kannata tavoitella, sillä se ei sovellu liian voimaperäiseen viljelyyn pitkän kortensa takia. Sen viljely onnistuu Etelä-Pohjanmaalla asti, ja se on talvehtinut hyvin pohjoisemmassakin.
Syysvehnälajikkeen valinnassa hyvä talvehtiminen on kaiken a ja o, muistuttaa ProAgria Nylands Svenska Lantbrukssälls-kapin kasvinviljelyneuvoja Patrik Erlund. Toisaalta esimerkiksi Olivin pensoo keväisin hyvin, ja täyttää talvella tulleet aukkopaikat.
Huippusadot mahdollisia lyhytkortisilla
Virallisissa lajikekokeissa ei tavoitella huippusatoja, joten satoisuuserot eivät juurikaan tule näkyviin. Keskisadot ovat olleetkin kaikilla lajikkeilla samaa luokkaa. Ulkomaisten lajikkeiden lyhyt korsi mahdollistaa kuitenkin viljelyn voimaperäistämisen, ja niillä voi parhaina vuosina saada huippusatoja.
Västankvarnin ja Suursarvilahden virallisten lajikekokeiden koeruuduissa suurimmat sadot on antanut Gunbo. Se on myöhäinen ja lujakortinen lajike, ja sen hehtolitranpaino on korkea. Valkuaispitoisuus on lajikekokeissa ollut matala, mutta sakoluku kestävä. Yksittäisissä koeruuduissa sadot voivat olla kymppitonnin luokkaa, mutta keskisadot hehtaarilta ovat yleensä viiden tonnin paremmalla puolella.
Vuosien 2000-2007 virallisissa lajikekokeissa suurimmat sadot on saatu SW Magnifik -lajikkeella. Se on sekä satoisa että talvenkestävä lajike. Myös laatu on ollut hyvä. Siemenkaupasta vastaava Ari Virtanen Keskolta kertoo, että Magnifikin siemenen kysyntä on joka vuosi ylittänyt tarjonnan. Keski-Ruotsissa paljon viljelty SW Harnesk on myös satoisa lajike, mutta sen talvenkestävyys Suomessa ei ole ollut yhtä hyvä kuin Magnifikin. Magnifikia voi viljellä lyhyen korren ansiosta yhtä intensiivisesti kuin Olivinia, Tarsoa tai Gunboa. Virtasen mukaan sillä on saatu siemenviljelytiloilla Suomessa yli seitsemän tonnin keskisatoja.
Huippusatoja tavoitellessa syysvehnää viljellään intensiivisesti eli typpeä annetaan keväällä maksimissaan ympäristötuen sallima enimmäismäärä 120 kg/ha ja kasvinsuojelusta huolehditaan. Esimerkiksi tautitorjuntaa ei voi jättää tekemättä.
Katso lajikekokeiden tulokset KM:stä
Annaleena Ylhäinen