200 Suomen suurinta maatilaa
13.6.2008
Maataloustukitietojen tulo julkiseksi mahdollisti ensimmäistä kertaa peltopinta-alaltaan Suomen suurimpien maatilojen selvittämisen. Suurimmat ”maatilat” ovat tuttuja eli Vapon tytäryhtiö Suo Oy ruokohelpiviljelmineen ja MTT:n Jokioisten kartanot. Viime vuonna peltoalaltaan suurin yksityinen maatilayrittäjä oli vihtiläinen Niko Ahlqvist liki 750 peltohehtaarillaan. 200 suurimman maatilan joukkoon pääsi reilulla 218 hehtaarilla.
Kysymys siitä, kenellä on peltopinta-alalla mitaten Suomen suurin maatila saa vihdoin vastauksensa, kun maatilojen tukihakutietojen tuleminen julkiseksi mahdollistaa maatilojen listaamisen peltoalan mukaan.
Vastaus on kuitenkin varsin moniselitteinen, sillä ylivoimaisesti suurin peltoala, 7 228 hehtaaria on Vapon tytäryhtiöllä, Suo Oy:llä. Vapon vanhoilla turvesoilla olevia ruokohelpiviljelmiä ei parhaalla tahdollakaan voi pitää normaalina maatilana. Sama pätee listan kakkoseen eli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen viljelyksiin, joita on hieman alle 1 500 hehtaaria. Myös listan yhdeksäs, Piipsan Turve Oy, on iso ruokohelpiviljelmä.
Jos kaikki valtion omistamat maatilat (tutkimustilat, vankilatilat jne) lasketaan yhteen, nousee Suomen valtion viljelemä peltoala yli 3 700 hehtaariin.
Listan kolmantena on ensimmäinen yksityishenkilön viljelemä maatila. Vihtiläinen Niko Ahlqvist viljeli viime vuonna 741,56 hehtaaria eli yli 22 kertaa enemmän kuin keskivertomaatilalla. Ahlqvistiä voidaankin pitää Suomen suurimpana viljelijänä peltohehtaareilla mitaten. Ahlqvist on KM:n lukijoille tuttu satokisoista, joissa hän on napannut huippusatoja ja palkintosijoja. Ainakaan hänen tapauksessaan iso pinta-ala ei ole merkinnyt laajaperäistä tuotantoa.
Ahlqvistin jälkeen seuraava viljelijä, sotkamolainen Eero Lukkari, häviää Ahlqvistille vain vajaalla viidellä hehtaarilla. Listan vitonen, Pelson vankila, kuuluu taas kategoriaan ”valtion maatila”, joten yksityisten maatilojen sarjassa viimeisen palkintosijan ottaa Gårdskullan kartanoa viljelevä Rehnbergien maa-talousyhtymä liki 660 peltohehtaarilla.
Kaikissa taulukon pinta-aloissa on mukana tilan koko viljelty peltoala eli omat ja vuokratut maat. Esimerkiksi Ahlqvistin viljelemästä peltoalasta noin 250 hehtaaria on omaa, loput vuokramaata. Rehnbergit viljelevät Gårdskullan omien maiden lisäksi myös Helsingin Yliopiston omistamaa Suitian kartanon tutkimustilaa sekä Metsäliiton omistaman Kirkniemen kartanon peltoja.
Taulukossa oleva peltoala on otettu 102A lomakkeen maankäyttölajit kohdasta ja mukaan on laskettu ala, joka on merkitty koodilla 1 eli pelto. Siten muun muassa metsälaitumet ja joutomaat rajautuvat pois pinta-alasta.
Julkkisviljelijät top-200:n joukossa
Maataloustuissa median suurin kiinnostus on kohdistunut varakkaisiin yritysjohtajiin, jotka muun työnsä ohella viljelevät maata. Sammon konsernijohtaja, kauppatieteiden tohtori Björn Wahlroos pärjää hyvin myös agraarisella rintamalla, sillä hänen omistamansa Joensuun kartano (Åminne Gård) on listalla sijalla 50 reilulla 314 hehtaarilla.
Kone Oyj:n hallituksen puheenjohtaja ja yrityksen pääomistaja Antti Herlin löytyy sijalta 150 Thorsvikin kartanon 236,5 peltohehtaarilla.
Björn Wahlroosin agronomiset taidot lienevät kohtuullisen kevyet verrattuna Herliniin, joka on aikoinaan käynyt Ahlmanin maamieskoulun. Herlin tunnetaan myös intohimoisena hereford-karjan jalostajana.
Paljon osakeyhtiöitä ja maatalousyhtymiä
Suurimpien tilojen joukosta löytyy paljon osakeyhtiöitä ja yrityksiä.
Tukitilastojen kärkipaikoilla keikkuva Bullstop Oy viljelee Kalajoella 580 hehtaaria. Myös muutamat ruotsinkielisten sukujen omistamat kartanot ovat yhtiöittäneet toimintansa.
Osa listalla olevista osakeyhtiöistä on tavallisia yhden perheen omistuksessa olevia maatiloja, jotka vain ovat yhtiöittäneet maatilatalouden. Toisten taustalta löytyy myös muuten maataloussektorilla vaikuttuvia. Sijalla 155 olevat Talo-Voitto Oy ja Agrosato Oy kuulunevat kuivureita valmistavan Antti-Teollisuuden ja sen toimitusjohtajan Kalle Isotalon vaikutuspiiriin.
Valtio ja kunnat viljelevät paljon
Maataloutta harjoittavat myös monet kaupungit, kunnat ja kuntaliitot. Helsingin kaupungin rakennusvirasto komistelee listan sijalla 19 yli 400 peltohehtaarilla eli tukieuroja tulee tätä kautta suoraan myös pääkaupungin veronmaksajien taskuun. Vantaan kaupunki on listan sijalla 33 ja listan ulkopuolelta voi mainita vaikkapa Turun, jolla on liki 150 hehtaaria viljelyä.
Maatilojen joukosta löytyy myös isoja säätiöitä. Sijalla 54 oleva Stor-Sarvlaks Gård (Suur-Sarvilahti) on Svenska litteratursällskapetin omistuksessa ja säätiöiden omistamia maatiloja on myös Työtehoseuralla ja Kaupan maataloussäätiöllä (Keskon Hahkiala).
Entä ne isojen maatilojen tuet?
Moni valtakunnallinen ja maakunnallinen media on julkaissut listoja suurimmista maataloustuen saajista. Oletettavasti media on pyytänyt suurimpia yksittäisiä tuensaajia omasta kunnasta, maakunnasta tai koko Suomesta. Ja sitä saa mitä tilaa eli suurimmat yksittäiset tukisummat on luettavissa lehdistä ja muun muassa Iltalehden verkkopalvelusta. Nämä tiedot ovat kuitenkin osittain virheellisiä, erityisesti silloin, kun kyseessä on useamman viljelijän omistama tila, maatalousyhtymä tai osakeyhtiö.
Monet tilat saavat tukea useammalla asiakastunnuksella, jolloin medioiden käyttämissä listauksissa mukana on useimmiten vain tilan saama suurin yksittäinen tukisumma, mutta tilan saamat pienemmät tukierät puuttuvat. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää Kärkölässä viljelevää ja maitoa tuottavaa Valion hallituksen puheenjohtaja Antti Rauhamaan tilaa. Tila toimii maatalousyhtymänä, joka sai tukea kahdella asiakastunnuksella. Isoin tukisumma on 219 224,11 euroa ja tämä summa löytyy mm. Iltalehden listassa. Sen lisäksi tila sai tukea toisella asiakastunnuksella vajaat 31 000 euroa ja Antti Rauhamaa vielä yksityishenkilönä reilut 700 euroa. Vastaavia tapauksia löytyy runsain mitoin reilun 65 000 aktiivimaatilan joukosta.
Maatilat ja niiden omistajat saattavat olla myös osakkaina yhteisyrityksissä eli esimerkiksi isoissa sikalayhtiöissä. Tällöin tukea maksetaan sekä yksityishenkilölle että yhtiölle, josta osakas saa sitten osansa voitonjakona.
Kun tähän lisätään vielä se, että osa vuoden 2007 tuista on vielä tarkastusten takia maksamatta ja tukia on myös takaisinperinnässä, ei yksiselitteisten tukitietojen julkaiseminen ole käytännössä mahdollista. Edes jotenkin oikeaan osuvien tukisummien listaaminen vaatii vähintäänkin paikallistuntemusta ja tietoa viljelijöiden osuuksista eri yrityksiin.
Koska tukitietojen tarkka selvittäminen on lähes salapoliisityötä, KM ei julkaise maatalousvirastolta saamiaan tukitietoja. KM:n listauksessa olevien tietojen (kunta, tuotantosuunta ja peltopinta-ala) perusteella jokainen voi itse päätellä mahdollisia tukisummia. KM on pyytänyt myös listausta tilojen eläinmääristä Eviralta, mutta niitä emme olleet saaneet kesäkuun alkuun mennessä.
Pentti Törmä