John Deere 5100R AutoQuad - Pikkusarjan kunkku

18.6.2010

John Deeren aiemmin 5015- ja 5020-sarjoina tunnetut pienemmän kokoluokan traktorit ovat reilun vuoden aikana kokeneet mallistopäivityksen, jossa tekniikan ohella mallimerkinnät on pistetty uusiksi. Ensimmäisenä naamanpesuun pääsi 5020-sarja, jonka nykyiset kattavimmin varustellut seuraajat tunnetaan 5R-sarjana. Kevättöitä tehden tutustuimme sarjan tehokkaimpaan 5100R:ään. Kokoluokassaan hyvin varusteltua mallia oli varmuuden vuoksi kohennettu lisävarusteilla, jottei premium-henki pääsisi unohtumaan.

John Deeren viitossarja koostuu maatalouskäyttöön tarkoitetuista malleista pienimmistä hytittömistä koeajamaamme 74 kilowattiseen 5100R:ään. Mallisarja on jaettu neljään ryhmään ja ryhmän tunnuksena on mallinumeron jatkeena oleva kirjain. Numerosarja antaa viitettä moottoritehosta hevosvoimina. Viitossarjan mallitarjonta on monenkirjava ja ainakin sarjan ääripäät poikkeavat toisistaan niin paljon, että melkeimpä ainoaksi yhdistäväksi tekijäksi jää kelta-vihreä väritys ja peura-logo.

5E-sarjaan kuuluu kolme John Deeren Intian tehtaalla valmistettavaa hytitöntä mallia tehovälillä 40-55 kilowattia. Kolmesylinterisen moottorin voimin liikkuvasta 5E-sarjasta löytyy sekä taka- että nelivetoversiot ja pienestä koosta ja hytittömyydestä huolimatta E-sarjaan saa muun muassa etukuormaimen. Nelivetoisen avo-Jontikan verottomat hinnat alkavat reilusta 20000 eurosta.

Italialaisvalmisteisen 5015-sarjan seuraajat tunnetaan nykyisin 5G-sarjana. Perusmalleja on kaksi ja valikoimasta löytyy sekä korkeus- että leveyssuunnassa kutistetut mallit. Vakiomallisen 5G:n korkeus 30-tuuman takapyörillä on 236 senttiä ja matala-hyttisenä korkeus jää kahteen metriin. Viinirivien väleihin ja muihinkin kapeisiin paikkoihin soveltuvien GF-mallien leveys on vain 1,3 metriä.

60- ja 67- kilowattisten G-mallien moottorit ovat nelisylinterisiä ja vaihteistona on 24-lovinen suunnanvaihdinvaihteisto, josta löytyy myös ryömintänopeudet. Italo-Jussi puhuttelee pienikokoisen ja kevyen traktorin tarvitsijoita, miinuspuolelle jäävät heiveröinen nostolaite ja meluisa ohjaamo.

Suomen markkinoilla John Deeren viitossarjan varsinaiset myyntimallit löytyvät 5M- ja 5R-sarjoista. Näistä R-sarja vastaa tekniikaltaan ja varustelultaan aiempaa 5020-sarjaa. M-sarja on samalla kaavalla rakennettu pelkistetympi mallisto.

5M- ja 5R-sarjan traktorit valmistetaan Saksassa John Deeren Mannheimin tehtaalla ja perusrakenne on sama kuin tehtaan isommissakin malleissa. Kantavana rakenteena on täyspitkä teräsrunko, johon moottori, voimansiirron komponentit ja etunostolaite tai -kuormain kiinnittyvät.

Ulkonäkö, perusmoottori ja ohjaamorunko ovat likipitäen samanlaiset. M-sarjassa perusmalleja on neljä ja R-sarjassa kolme. Nimellistehotarjonta osuu M-sarjassa välille 51-74 kilowattia ja R-sarjassa 59-74 kilowattiin.

5M-sarjassa moottoria ruokitaan perinteisellä jakajapumpulla. Vaihteistona on kahden vaihdekepin peruslaatikko, johon lisävarusteena saa kaksi-nopeuksisen pikavaihteen. R-malleihin verrattuna M-sarjan laatikosta löytyy paremmin hitaita ajonopeuksia ja lisävarusteisella alennusvaihteistolla myös ihan kunnon ryömintä-nopeudet. Vakiona on ilman kytkinpoljinta totteleva hydraulinen suunnanvaihdin ja öljykylpyinen monilevykytkin.

M-sarjassa nostolaitteen hallinta on vakiona mekaaninen ja nostovoima vähän R-sarjaa vaatimattomampi. M-sarjan ohjaamon sisätiloissa on tyydyttävä vähän pelkistetympään sisustussuunnitteluun.

R-sarjan erikoisuutena on normaalia kapeammat RN-mallit. Niissä kokonaisleveyttä on supistettu lokasuojien ja portaiden muotoilulla ja raide-
väliä kaventamalla. Perustraktori akseleineen vastaa normaalimallia.

Hankkija-Maatalouden tuote-ryhmäpäällikön Harri Muilun mukaan perustraktoria etsivät ovat löytäneet 5M-sarjan hyvin. 5-sarjan myynnistä M-mallien osuus on tällä hetkellä noin kolme neljäsosaa. M-sarjan myötä John Deerelle on tullut tarjolle pienempään kokoluokkaan selkeästi perusvarusteltu traktorimallisto, joka on hinnoiteltu kilpailukykyisesti. Vastaavaan R-malliin verrattuna M-sarjalaisen lähtöhinta on lähes kymppitonnin huokeampi.

Jos tarkastellaan pelkästään pidempään myynnissä ollutta R-sarjaa, on selvästi suosituimmaksi malliksi on erottunut 5100R.

Tutut palikat pellin alla

Mannheimin muiden nelosmallien tavoin 5100R:ssa iskutilavuus on 4530 cm³. Perusrakenne vastaa 6030-sarjan perusmallien moottoripakettia. Venttiileitä on kaksi per sylinteri ja ruokapuoli hoidetaan sähköohjatulla yhteispaineruiskutuksella.

R-sarjan keulalla jäähdytinkennostojen sijoittelu poikkeaa muista malleista. Välijäähdytin on ilmasta-ilmaan-mallia ja se on sijoitettu moottorin päälle. Kennostoon puhalletaan jäähdytysilmaa konepeiton takaosan päällä olevan ritilän kautta erillisellä sähkö-puhaltimella. Puhaltimen pyörimissuunta voidaan hetkeksi kääntää ohjaamossa olevalla painikkeella ritilään mahdollisesti tarttuneiden roskien pois puhaltamiseksi.

Hukkaportillisen turboahtimen avulla nimellistehoa on kutitettu 74 kilowattia (97/68/EC). Suurinta tehoa moottori tarjoaa kolmesataa kierrosta nimelliskierroslukua alemmalla nopeudella 79 kilowattia.

Nimellisteho on sama vastaavan M-mallin kanssa, mutta suurimman tehon lukema on kolme kilowattia väkevämpi.
Vääntömomentin maksimiarvoksi on kirjattu 416Nm/1600r/min. Vääntömomentin maksimilukema on hyvin linjassa saman kokoluokan kilpailijamerkkien kanssa.

Suurin vääntömomentti saavutetaan deeremäisesti korkealla kierrosluvulla, mikä yhdessä hyvän maksimitehon kanssa kielii laajasta vakiotehoalueesta. Paperitietojen valossa tehokäyrän muotoa ja moottorin luonnetta ei pysty päättelemään pelkän yhden pisteen vääntömomenttiarvon perusteella.

Käytännön töissä moottori tarjosi mukavasti menohaluja. Viitossarjan Jontikoissa omapaino on aika pieni ja ainakin malliston tehokkaimmassa jo pelkästään teho-paino-suhde antaa viitettä pirteydestä. Tehon tuntu ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään tyhjällä traktorilla ajeluun. Töitä tehdessä moottorilla oli liikuteltavia tonneja parhaimmillaan viitisentoista.

Eniten käyttökokemusta kertyi lannoitteen pintalevityksestä, lietelannan levityksestä ja kylvöstä. Näistä töistä ehkä juuri kylvö kolmen metrin takapyöräkoneella toi parhaiten esiin moottorin luonteen. Moottorissa oli pirteyttä, mutta tarvittaessa meno jatkui nöyrästi myös alemmilla kierroksilla, kun täyteen lastatun kylvölannoittimen kanssa joutui esimerkiksi esteen takia hidastamaan vauhtia.

Pikavaihdeautomatiikkaa käyttäen todellinen vetoalue saattaa jäädä osin piiloon, koska automaattiselauksella moottorin kierrosluku pysyy aina parhaalla tehoalueella. 5100R:ssä vaihteiden lukumäärä on sen verran alakanttiin, ettei kaikilla työnopeuksilla piukan paikan yli päässyt pelkällä pikavaihteen vaihdolla. Tällöin moottorin sitkeys oli arvossaan.

Polttoaineenkulutusta ei koeajon yhteydessä mitattu. Lienee joka tapauksessa selvä, että raskaassa kuormituksessa menovettä kuluu pitkän päivän aikana enemmän mitä tankkiin saa kerralla mahtumaan. Meillä koeajopäivät eivät olleet niin tiiviitä, etteikö 130 litran päiväannos olisi riittänyt.

Lue testijuttu KM:stä

Taneli Jussila