Urakehitystä maan ehdoilla
29.5.2009
Viljelyä kiinteillä ajourilla on maailmalla testattu jo hyvin monenlaisissa oloissa ja lukuisilla eri kasveilla. Tulokset ovat olleet pääosin myönteisiä. Esittelemme ajouraviljelyn perusteet sekä erään tanskalaisen viljelijän keinot palauttaa apila luomunurmeen tallausta vähentämällä.
Maata on perinteisesti yritetty suojella tiivistymiseltä leventämällä renkaita, mutta tulokset eivät aina ole kovin mairittelevia, kun akselipainot ovat samalla kasvaneet. Tallauksen rajoittaminen vain osalle peltoa on meillä vielä suhteellisen tuntematon menetelmä, mutta sen avulla voidaan jopa reilut kaksi kolmasosaa pellosta rauhoittaa kokonaan liikenteeltä.
Tarkan gps-tekniikan ja automaattiohjauksen avulla voidaan kaikki pellolla liikkuminen ohjata tarkasti samoille jäljille vuodesta toiseen. Kiinteiden ajourien käyttäminen mahdollistaa sen, että peltoliikenne tiivistää maata vain murto-osalta pinta-alasta.
Monet maailmalla kiinteisiin ajouriin vihkiytyneet ovat vakuuttuneet siitä, että ajouraviljely on tulevaisuutta ja että järjestelmään siirtyminen kannattaa aloittaa jo nyt. Vaikka maa tiivistyy entistä enemmän kiinteiden ajourien kohdalla, tämä menetys korvautuu tallaamattomalla pinta-alalla saavutetulla
9-16 prosentin lisäsadolla.
Lisäksi veden ja kaasun läpäisykyky kasvaa sekä maa on löyhempää muokkaamattomalla alueella, jolloin myös kasvuunlähtö kohenee, juuret kasvavat laajemmalle ja sadontuotto varmistuu. Ravinteet, vesi ja happi ovat paremmin kasvien saatavilla.
Raidevälit ja työleveydet samoihin mittoihin
Kiinteiden ajourien käyttöä tutkitaan jo monilla mantereilla. Nykyisin käytössä olevia systeemejä on tutkittu yli kaksikymmentä vuotta, maatalouden ympäristöteknologian professori Laura Alakukku Helsingin yliopiston Agroteknologian laitokselta kertoo.
Yhdysvalloissa on kehitelty raideväliltään jopa 10-metrisiä koneenkantajia, joiden päissä on vetävät pyörät ja keskellä olevaan runkoon on kiinnitetty työkoneita. Englannissa on tutkittu vastaavia kuusi metriä leveitä koneita. Euroopassa aihetta on selvitetty lisäksi ainakin Hollannissa ja Tanskassa.
Australiassa on lähdetty ehkä kaikkein realistisimmin liikkeelle. Peltoviljelytekniikkaa ei tarvitse panna kokonaan uusiksi. Tarvitaan vain pellolla liikkuvien traktoreiden, työkoneiden ja sadonkorjuukoneiden työleveyksien sekä raidevälien yhteensovittamista.
Australiassa tavoitellaan kolmen metrin raideleveyttä, mikä edellyttää esimerkiksi traktoreihin sovitusosia. Muutamat traktori- ja työkonevalmistajat tarjoavat jo lisävarusteita, joilla tarvittavat muutokset saadaan aikaan.
Ajouraviljelyssä pidetään tarkkuutta arvossaan: Tiivistämättömän maan osuus halutaan pitää mahdollisimman suurena. Systeemin täysimittainen hyödyntäminen edellyttää muutaman sentin tarkkuutta paikannustekniikalta ja tarkkaa automaattiohjausta. Tekniikka on jo olemassa, ja sen hinta halpenee koko ajan.
Renkaiden jäljet peittävät normaaliviljelyssä vähintään kerran, kaikki ajokerrat huomioon ottamalla, lähes 90 prosenttia peltopinta-alasta joka vuosi. Erään brittiläisen selvityksen mukaan ajouraviljelyssä on mahdollista pienentää tallattu alue 26-33 prosenttiin.
Mikäli työleveydet ovat suuria (6-8 metriä) ja toistensa kerrannaisia, pienenee tallatun alan osuus helposti 60-70 prosenttiin, vaikka raideleveyksissä olisi eroja.
Suomessa vasta pohditaan
Suomessa ei menetelmää ole toistaiseksi tutkittu, mutta voitaisiin tutkia. Laura Alakukku on jäsen kansainvälisessä maanmuokkaustutkimuksen organisaatiossa ISTRO:ssa, jossa ajoura-
viljelystä on jo suunnitteilla laajempaa tutkimusyhteistyötä. Sellainen päätös esimerkiksi tulevan kesän kongressissa saattaisi olla hyvä peruste myös suomalaisen tutkimuksen aloittamiselle, Alakukku pohtii.
Ajouraviljelyyn siirtymisen lopputulos on brittiläisen Controlled Traffic Farming Ltd:n nettisivujen mukaan aina positiivinen. Kustannukset pienenevät ja tuotot kasvavat. Mutta mahtaako tuo lupaus koskea kaikkia viljelijöitä ja kaikissa oloissa?
Alakukun mielestä ajouraviljelyn sopivuutta Suomen oloihin rajoittaa peltolohkojen pienuus ja monimuotoisuus. Kun systeemissä tavoitellaan mahdollisimman vähäistä tallatun maan osuutta, se tarkoittaa käytännössä kohtalaisen suuria koneita ja työleveyksiä.
Ajouraviljelyä voitaisiin Alakukun mielestä soveltaa myös osittain, silloin kun tarkan ajon mahdollistava tekniikka on esimerkiksi urakoitsijoilla käytettävissä. Kaikkein rankimmin maan rakennetta rassaavat toimet, kuten lietelannan levitys kannattaisi ohjata samoille ajo-urille.
Kiinteitä ajouria suunnitellessa kannattaa myös muistaa, ettei niitä kannata sijoittaa salaojan suuntaisesti tai ei ainakaan salaojan päälle, jotta liika vesi pääsee jatkossakin pois pellolta.
Peltoliikennettä voitaisiin vähentää vieläkin yksinkertaisemmin ja ilman mitään lisä-investointeja tekniikkaan, lisäämällä liittymiä tieltä pellolle. Tämä vähentää turhaa peltoajoa esimerkiksi lannan levityksessä, Alakukku pohtii.
Muitakin vaihtoehtoja
Ajouraviljelyn tavoitteena on säästää maaperää. Vastaavaan tavoitteeseen pyritään myös miehittämättömillä, nykyistä pienemmillä traktoreilla, joita maailmalla kehitellään ja on meilläkin kehitetty (Modulaire/Savcor IT). Pienemmät koneet eivät välttämättä heikennä työsaavutusta, kun työpäivää voidaan vapaasti pidentää.
Koneiden keventäminen, miehittämättömyys ja siihen liittyvä automaatio vaikuttavat Alakukun mielestä varteenotettavalta vaihtoehdolta ja paremmin Suomeen soveltuvalta menetelmältä. Mutta se ei tarkoita, et-teikö ajouraviljelyn mahdollisuuksia kannattaisi hänenkin mielestä selvittää.
Tavoite on hyvä, vaikka ajouraviljelyssä altistetaankin osa peltopinta-alasta entistä suuremmalle tiivistymiselle.
MTT:n tutkimuksissa vuosina 1998-2001 todettiin, että normaalia traktoria (4-4,5 tonnia) selvästi kevyempi traktori (2,5 tonnia) vähensi maan tiivistymisestä aiheutuvia haittoja. Kevyen traktorin käyttö muokkauksessa ja kylvössä lievensi selvästi maan tiivistymistä kyntökerroksessa sekä maata kynnettäessä että sänkimuokattaessa.
MTT:n yhteenvedossa todetaan, että ”kevyen, miehittämättömän traktorin käyttö on
mielenkiintoinen vaihtoehto lieventää peltoliikenteen aiheuttamaa maan tiivistymistä, kun automaatio lisääntyy peltoviljelyssä.”
Maan tallaamista ja tiivistymistä voidaan vähentää jo nyt jokaisella tilalla karsimalla ajokertoja, yhdistämällä työvaiheita, pitämällä rengaspaineet mahdollisimman alhaisina ja välttämällä ajoa maan ollessa märkää, Alakukku muistuttaa.
www.controlledtrafficfarming.com
www.actfa.net
Esa Mustonen