Keittomaalit kovilla
28.5.2010
Punamulta on jäänyt pitkälti perinnekohteiden maaliksi, vaikka sitä on saatavilla myös teollisesti valmistettuna. Hinnaltaan edullinen keittomaali voisi silti olla oiva tuote maatilakäyttöön. Epäselvää vain on ollut, mitä keittomaali todella kestää. TM Rakennusmaailman kanssa toteutetussa vertailussa selvitimme, onko itse keitetystä tai teollisesta punamullasta nykymaalien haastajaksi.
Jos myyntimiehiin on uskominen, punamullassa on edelleen sitä jotain. Perinteisen lietemaalin maineella ratsastetaan surutta, joten punamultana tai -maalina on pyritty myymään vaikka mitä. Joukossa on jopa kansan suussa latekseiksi kutsuttuja dispersiomaaleja, jotka eivät keitettyä jauhosideainetta tai rautaoksidipigmenttiä ole nähneetkään.
Ei sillä, etteivätkö kyseiset tuotteet voisi olla miten hyviä tahansa. Perinteistä punamultaa ne eivät vain edusta. Vertailuumme viime vuoden heinäkuussa maaleja valitessamme olimmekin äärimmäisen tiukkoina siitä, ettei joukkoon päässyt aidon punamullan jäljitelmiä.
Jos siis maalia ei oltu keitetty tai sen sideaineena oli jotain muuta kuin tärkkelystä ja pellava-
pohjaisia öljyjä, tuote ei kelvannut vertailuun. Niinpä esimerkiksi Lasset, Pehtoorit, Ruskakset ja Väri-Kallet saivat jäädä kauppojen varastoihin pitämään omia maalaustalkoitaan.
Valinta ei ollut silti aivan yksioikoinen, sillä monenkaan maalin kohdalla tarkasta sisällöstä ei saanut selkoa tuoteselosteen pohjalta. Sen vielä ymmärtää, että jätetään mainitsematta, ettei maali täysin noudata perinnereseptiä. Mutta joidenkin maalien aitoudesta sai varmistuksen vasta tarkemmin tiedustelemalla.
Esimerkiksi Tikkurilan Falusta ei pelkän tuoteselosteensa perusteella voinut olla täysin varma, että tuote olisi perinnevaatimusten mukaista. Myös Eskaron valmistaman Joule Isännän punamullan kanssa oli selvitettävä taustoja ennen kuin vastaava asia varmistui. Pienen lisäselvityksen jälkeen kuitenkin selvisi, että molemmissa tuotteissa perinteisen punamullan koostumus toteutuu kiitettävästi.
Terästyksenä öljyä
Oman lisänsä valintaehtoihin toi se, että punamultaa on kautta aikojen keitetty myös ilman öljyä, perustuen pelkään tärkkelyssideaineeseen, yleensä joko ruis- tai vehnäjauhoihin. Pellavaöljy on hiipinyt resepteihin vasta myöhemmällä ajalla sillä tarkoituksella, että pellavaöljy tai siitä keitetty vernissa paransivat maalin tartuntaa.
Useimmissa teollisissa punamullissa pellavaöljy on jossain muodossaan edelleen mukana, vaikka toki löytyy myös joitain öljyttömiä vaihtoehtoja. Yhdenmukaisuuden vuoksi vertailumme kaikki tuotteet sisälsivät kaikki öljypohjaista sideainetta. Myös haastajaksi keitettyyn omavalmisteeseen lisättiin pellava-öljyvernissaa.
Samaa periaatetta noudatettiin toisen haastajan kanssa. Mukaan kisaan haluttiin nimittäin jokin maatila- tai pienteollisuusmittakaavan maalivalmistaja. Osin sattumalta, osin puskaradion antamien hyvien kokemusten perusteella mukaan kelpuutettiin salolainen pienvalmistaja Ekoesko, joka myy perinnepunamultaa juuri halutun kokoisina erinä.
Toki keittomaalien pienvalmistajia on maassamme muitakin. Osa niistä mainostaa toimintaansa ja tuotteitaan Ekoeskon tavoin netissä, kun taas toisten maine leviää tyystin tutunkauppana tai muuten vain satunnaisesti. Niinpä pientuotantona valmistettavassa punamullassa on melkoisia eroja, eikä pelkästään reseptien suhteen.
Kaikkien valmistajien kohdalla saatavuus ei ole läpivuotista, joten esimerkiksi tuotannon tasalaatuisuudesta ei ole välttämättä mitään takeita. Loppukesästä saatetaan jo jonkun vanhan navetan tiloissa keitellä punamultaa, jonka väitetään olevan parempaa kuin yksikään tämän vertailun tuotteista. Tällaisen punamullan vertailemisessa ei vain ole mitään järkeä, sillä maalia ei ole kaikille halukkaille yleisesti saatavilla.
Lue vertailutulokset KM:stä
Kyösti Isosaari