Herbisidiresistenssi uhkaa myös Suomea
27.4.2012
Pienannosaineiden tehon heikentymistä pihatähtimöihin on havaittu usealla lohkolla. Myös savikan herbisidiresistenssiä epäillään. Gramma-aineiden lisäksi myös hukkakaura-aineet ovat vaarassa menettää tehoaan. Keski-Euroopassa useita tehoaineita kestävät superrikkakasvit vaivaavat useimpia viljalohkoja.
Pienannosaineita on käytetty samoilla peltolohkoilla vuodesta toiseen jo yli 25 vuotta. Noin puolet vilja-alasta ruiskutetaan niillä. Pienannosaineet kuuluvat kaikki toimintatavaltaan samaan ryhmään B (ks sivu 16). Ne estävät asetolaktoosia muodostavan entsyymin (ALS) toiminnan, jolloin tiettyjä aminohappoja ei muodostu ja rikkakasvi kuolee.
Saman ryhmän herbisidien ruiskuttaminen vuodesta toiseen samalle lohkolle aiheuttaa herbisidiä kestävien rikkakasvikantojen muodostumisen. Rikkakasvipopulaatioissa on luonnostaan vaihtelua ja geneettistä kestävyyttä herbisideille, esimerkiksi yksi miljoonasta rikkakasvinsiemenestä saattaa kantaa resistenssigeeniä. Kun sama alue käsitellään toistuvasti saman ryhmän tehoaineella, jäljelle jäävät vain ne yksilöt, jotka kestävät kyseistä herbisidiä. Niiden on helppo lisääntyä räjähdysmäisesti, jos torjuntaa jatketaan samalla tehoaineella seuraavanakin vuonna.
Pienannosaineiden tehon heikentymistä pihatähtimöihin eli vesiheinään on havaittu usealla lohkolla. Myös savikan pien-annosaineresistenssiä epäillään. Ruotsissa ja Tanskassa pihatähtimöiden pienannosaineiden kestävyys on jo niin yleinen, että torjuntaan suositellaan ainoastaan seoksia, joissa on mukana muitakin kuin B-ryhmään kuuluvia tehoaineita.
Herbisidiresistenssin välttää sillä, että käyttää eri tavoilla toimivia tehoaineita. Eri vuosina voi käyttää eri ryhmien aineita, tai sitten voi käyttää seoksia, joissa on valmiiksi eri ryhmien tehoaineita. Seoksen voi tehdä itse tai ostaa valmiina. Myös maan muokkaus ja kasvinvuorotus auttavat.
Ryhmät A ja B vaarassa
Herbisidit vaikuttavat kasvin kriittisiin toimintoihin, kuten yhteyttämiseen, kasvihormoneihin, aminohappojen tai rasvahappojen muodostukseen tai solun jakautumiseen, kertoo tutkija Heikki Jalli maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta.
Vaikutustavat on luokiteltu erilaisiin ryhmiin. Tässä jutussa esitellään HRAC:in (Herbiside Resistance Action Comittee) käyttämä jaottelu, jossa vaikutustavat jaetaan A:sta Z:taan. Amerikassa käytössä on myös WSSA:n (Weed Science Society of America) numeroluokittelu.
Suomessa käytetään eniten ryhmän B rikkakasviaineita, jonka suosituin tehoaineryhmä on sulfonyyliureat. B-ryhmään kuuluu myös muita tehoaineita, esimerkiksi triatsolopyrimidiimit, josta tyyppiesimerkki on Broadway.
Jallin mukaan Suomessa ryhmään B kuuluvat aineet ovat eniten vaarassa menettää tehonsa. Niitä ruiskutetaan paljon, ja niillä on vain yksi vaikutuskohde kasvissa (ALS-entsyymi). Ne luovat siis voimakkaan valintapaineen kestävien rikkakasvikantojen muodostukseen.
Samalla lohkolla ei pidä käyttää 3-5 vuotta pidempään ryhmän B aineita. Tämän jälkeen tulee käyttää muiden ryhmien aineita vähintään 2-3 vuotta. Myös seokset pienannosaineiden kanssa ovat mahdollisia, kunhan toinen valmiste tehoaa hyvin pihatähtimöön. Näin estetään kestävien rikkakasvikantojen uusien siementen muodostuminen. Jalli muistuttaa, että pelkkä MCPA ei torju pihatähtimöä.
Jos pienannosaineille kestäviä rikkakasvikantoja on jo ehtinyt muodostua, tai siitä on epäilys, täytyy rikkakasvit torjua vähintään viiden vuoden ajan toisen ryhmän aineilla, esimerkiksi ryhmän O hormonivalmisteilla. ”Pohjavesialueet ovat kuitenkin ongelmallisia, koska siellä ei saa käyttää fenoksihappoja eli MCPA:ta, Trio-valmisteita tai 2,4-D:tä sisältäviä herbisidejä”, Jalli sanoo.
Toinen vaarassa oleva ryhmä Suomessa on A-ryhmä, johon kuuluvat esimerkiksi Suomen markkinoilla olevat hukkakaura-aineet. Niilläkin on vain yksi vaikutuskohde kasvissa (ACC-entsyymi), joten resistenssi syntyy helposti. Ranskasta ja Britanniasta löytyy hukkakauroja, jotka kestävät sekä A- että B-ryhmän aineita.
Katso tehoainetaulukot KM:stä
Annaleena Ylhäinen