Ureaa tankkiseokseen
9.4.2009
Urean sekoittaminen tankkiseokseen tautiaineiden kanssa vähentää ruiskutuskertoja ja voi myös tehostaa tautitorjuntaa. Vehnän ruskolaikkua ja härmää voi torjua pelkällä urealiuoksella, jos sen ruiskuttaa ennen ensimmäisiä tautioireita. Vaikka urean käyttö tankkiseoksissa onkin arkipäivää, on seos tehtävä omalla vastuulla, sillä valmisteiden myyjät eivät suosittele urean käyttöä seoksissa.
Urean tai Typpiliuoksen ruiskuttaminen lippulehtivaiheessa on hyvä keino nostaa vehnän valkuaisprosenttia. Urean voi ruiskuttaa tankkiseoksena tautiaineen kanssa, jolloin säästyy yksi ruiskutuskerta. Uskaliaimmat lisäävät joukkoon vielä kasvunsääteen.
Monet tankkiseosoppaat, muun muassa ProAgrian Pelto-kasvien kasvinsuojelu -opas kieltää sekoittamasta ureaa tautiaineiden ja muiden kasvunsääteiden kuin CCC:n kanssa. Sekoitukset ovat kuitenkin mahdollisia ja yleisesti käytössä, mutta ne on tehtävä omalla vastuulla.
Vielä jokunen vuosi sitten tankkiseosoppaat sallivat urean sekoittamisen useimpien tauti-aineiden, kasvunsääteiden, rikkakasviaineiden ja tuholaisaineiden kanssa. Ilmeisesti sakkaantumis- ja polttovioitusongelmia on ollut sen verran, että nykyisin maatalouskauppojen ja ProAgrian oppaat kieltävät seosten teon. Muualla maailmassa niitä kuitenkin tehdään.
”Tautiaineiden ja urean sekoituksia tehdään Euroopassa. Kummankaan aineen teho ei häiriinny seoksissa, kunhan huolehditaan siitä, ettei seos polta kasvin lehtiä”, kertoo Arto Markkula Syngentalta.
”Sekoittelu tapahtuu omalla vastuulla, sillä määriä ja sekoittelutapoja on monenlaisia. Seos on ruiskutettava heti, sillä urea muuttaa veden pH:ta ja se voi tuhota tehoaineita, toisia hyvinkin nopeasti.”
Vain mietoja liuoksia
Jos seoksia tehdään, ei typen määrä saisi ylittää kymmentä prosenttia. Riski urean aiheuttamaan polttovioitukseen kasvaa, jos ureaa on yli 5 kg/100 l vettä. Aurinkoisella ja lämpimällä säällä jo sillä määrällä voi tulla pieniä polttovioituksia lehtiin.
Polttovioitukset ovat kuitenkin liuoksesta, säästä, lajikkeesta ja kasvuvaiheesta riippuvaisia. Joissakin kokeissa edes kolmenkymmenen prosentin vahvuinen urealiuos ei ole polttanut lehtien kärkiä, joskus taas kymmenen prosentin liuos aiheuttaa polttovioituksen.
Urean tankkiseokset valmistetaan liuottamalla ensin urea veteen. Se liukenee aivan normaalilämpöiseen veteen, jos malttaa odottaa ja sekoittaa liuosta. Liukenemista voi nopeuttaa käyttämällä lämmintä vettä. Kiireisimmät liuottavat urean kuumavesipesurilla. Urean liukeneminen sitoo lämpöä ja voi pahimmillaan jäädyttää ruiskun pumpun.
Ureaa ei kannata laittaa paljon, ettei seoksesta tule liian vahvaa. Urean tai Typpiliuoksen sisältämä typpimäärä tankkiseok-sissa saisi olla enintään 10-20 kiloa typpeä hehtaarille.
Kasvinsuojeluaine lisätään urealiuokseen, ja seos ruiskutetaan mahdollisimman pian. Jos ruiskutus keskeytyy, tankkiseos tulee sekoittaa perusteellisesti ennen työn jatkamista.
Jos tehdään urean ja tauti-aineen seos, tulisi tautiaine liuottaa erikseen omassa astiassaan, ja lisätä urealiuokseen vasta sitten. Seokseen voi vielä lisätä CCC:n. Cerone ja Terpal saattavat aiheuttaa ongelmia.
Urean ja tautiaineen tankkiseoksessa sakkautumisriski ei ole erityisen suuri, mutta polttoriski lisääntyy, jos tautiaine on emulsiokonsentraatti (EC). Kaikki seokset, joissa on imeytymistä edistäviä aineita pahentavat polttovioitusriskiä.
Urean ja rikkakasviaineen ja CCC:n seos tehdään samalla lailla eli urea liuotetaan veteen, ja joukkoon lisätään kasvinsuojeluaineet. Oppaat kieltävät urean ja gramma-aineiden eli sulfonyyliureoiden seokset, sillä gramma-aineet hajoavat urea-liuoksessa hyvin nopeasti. Jos tekee urean ja gramma-aineen tankkiseoksen, se tulisi ruiskuttaa parin tunnin sisällä, muuten teho heikkenee. Jos ruiskutus keskeytyy sateen vuoksi ja seos jää seisomaan, on gramma-aineen teho mennyttä.
Lue koko juttu KM:stä
Annaleena Ylhäinen