Kalseasta kivikolosta komeaksi kodiksi
31.3.2010
Korjausrakentamisen lajityypeistä käyttötarkoituksen muutos on yksi haastavimpia, joten sen toteutuksessa tarvitaan vankkaa osaamista. Kun tiedetään, mitä ollaan tekemässä, vanhat maatalouskiinteistöt antavat mahdollisuuksia vaikka mihin. Arolan Wanhan kartanon navetasta kehkeytynyt Villa Hesper osoittaa, ettei maalla asumisen tarvitse kangistua kaavoihin.
Kylmäkoskella, Kurisjärven kylällä sijaitseva, nykyään Villa Hesper -nimeä kantava rakennus on elinkaarensa aikana todistanut monenlaista historiaa. Kivestä ja puusta tehty, kerrospinta-alaltaan noin 1400 neliön kokoinen talo on alkujaan pystytetty läheisen Arolan Wanhan kartanon navetaksi tai muuksi karjasuojaksi. Vuosien saatossa se on muutettu kutomorakennukseksi, kunnes muutama vuosi sitten Jere ja Nina Hakala lapsineen ostivat rakennuksen uudeksi kodikseen.
”Jonkun tiedon mukaan kivestä tehty osa olisi peräisin jo vuodelta 1873. Puurakenteinen laajennus on puolestaan 1950-luvulta, mahdollisesti vuodelta 1954”, Jere Hakala taustoittaa rakennuksen historiaa.
Viimeiset aiemman tehokäytön vuotensa rakennus toimi Arolan kutomona, mikä näkyy edelleen myös nykyasussa. Hakaloiden ostaessa uuden kotinsa, kaikki parsi- ja muut navettarakenteet oli poistettu jo aikoja sitten.
Kivirakenteisen, pohjapinta-alaltaan reilun 400-neliöisen osan välipohjan vahvat palkistot on ilmeisesti lisätty melko samoihin aikoihin, kun navetan läntiseen päätyyn on tehty puurakenteinen, kolmikerroksinen lisärakennus, jonka kahden ylimmän kerroksen asuinpinta-ala on noin 180 neliötä. Alimmassa kerroksessa sijaitsee vielä toistaiseksi käyttämätön, noin 130 neliön puolilämmin autotalli.
Hakaloiden vuoden 2007 lopulla käynnistynyt, yhdistetty asuin- ja tallirakennusprojekti ei siis ole ensimmäinen Villa Hesperin kokema käyttötarkoituksen muutos. Perusrakenteita ajatellen kyse on ollut pienemmästä urakasta kuin taannoinen harppaus navetasta kutomoksi. Mistään mitättömästä muutoksesta ei silti voida puhua.
”Aikoinaan navettana toimineessa osassa oli vanhat betonilattiat ja likaiset kalkitut seinät. Katosta roikkuivat paksut lasivillat sekä likaiset suojapaperit. Ilmassa kiilsi villapöly”, Jere Hakala kertaa ensivaikutelmiaan.
Vahva näkemys auttoi alkuun
Perheen äiti Nina Hakala muistelee tunnelmiensa olleen vielä ankeampien kuin miehellään, joka oli jo ihastunut rakennuksen jyhkeään olemukseen. Synkkä ja pimeä tila ei muistuttanut mitenkään asuinrakennusta, saati sitten omaa kotia.
”Kun sitten katselin ullakon ikkunoista ympäröiviä maisemia, aloin pohtia, että voisihan tästä jotain tullakin. Jerehän on suuri visionääri, joka näki asian paljon pidemmälle”, Nina Hakala hymähtää.
Pelkällä visiolla ei kuitenkaan pötkitä pitkälle. Tarvitaan myös toteuttajia. Jere Hakala toteaa, että omien taitojen rajallisuus myönnettiin suosiolla heti alkuun.
”Tiesimme, että purkutöissä voisimme tehdä paljon. Mutta muuten peukalot olisivat aika lailla keskellä kämmentä.”
Netistä vastaavia, hevosharrasteen ja asumisen yhdistäviä kohteita etsiessään Hakalat olivat törmänneet ProAgria Hämeen rakennustoimiston suunnittelemiin projekteihin. Saatujen vaikutelmien pohjalta syntyi ajatus kääntyä toimiston puoleen myös omassa hankkeessa.
”Suunnittelijalle Villa Hesper oli erinomaisen miellyttävä työmaa, sillä asiakkaalla oli lopputuloksesta selkä ajatus. He tiesivät, mitä halusivat. Esimerkiksi sen, että halusivat yhdistää omat harrasteensa saumattomasti muuhun asumiseen”, ProAgria Hämeen rakennusarkkitehti Tiina Valvento kertoo.
Toisaalta liikkeellelähdössä oli mukana myös riittävästi nöyryyttä. Hakaloilla ei ollut tarvetta päteä ja huseerata jokaisella osa-alueella, vaan he keskittyivät omien toiveidensa esiintuomiseen ja jättivät toteutuksen yksityiskohdissa ammattilaisille työrauhan.
”Ajatukset menivät lopulta niin hyvin yksiin, että Hakalat hyväksyivät ensimmäinen piirustusluonnoksen lähes sellaisenaan”, Valvento kertoo.
Lue koko juttu ja katso kohteen rakennuspiirustukset KM:stä
Kyösti Isosaari