Ravinnekierto kiihtyy
12.3.2010
Ravinteiden kierrätyksestä tulee monille ensimmäisenä mieleen raskasmetallit, tiukat säädökset ja asenteet, jotka ovat pitkään rajoittaneet jätevesilietteiden ja eräiden teollisuuden sivutuotteiden sisältämien ravinteiden palauttamista peltoon. Sekä säädöksissä että asenneilmastossa on ollut jo jonkin aikaa havaittavissa muutoksia, jotka ohjaavat ravinteet entistä useammin kiertoon.
Pääministeri Matti Vanhanen lausui Itämeri-huippukokouksen yhteydessä tavoitteen puhtaamman Itämeren ja paremman huomisen puolesta: Suomesta pyritään tekemään ravinteiden kierrättämisen esimerkkialue. Millä säädöksillä ja toimenpiteillä tämä sitten konkretisoituu, jää nähtäväksi.
Jätevesien puhdistamoista tulevia kompostoituja jätevesilietteitä toimitettiin peltoihin jo 90-luvulla, kunnes maa- ja metsätalousministeriön asetuksella todettiin, että siinä oleva fosfori lasketaan sataprosenttisesti liukoiseksi. Äskettäin liukoisuusprosentti alennettiin neljäänkymmeneen, mikä poisti yhden esteen kierrätyksen tieltä. Toinen este on haihtunut sitä mukaa, kun raskasmetallien määrä on jätevesilietteissä yksinkertaisesti vähentynyt.
Orgaanisten lannoitteiden tarjonta tulee todennäköisesti kasvamaan merkittävästi myös silloin, kun biohajoavan jätteen sijoittaminen kaatopaikoille kielletään, kuten on suunniteltu tehtäväksi ehkä jo vuoteen 2020 mennessä. Tällainen päätös ohjaisi biohajoavaa jätettä runsaasti muun muassa poltto- ja biokaasulaitoksiin, joiden määrä on kasvussa jo nyt.
Laaja kirjo tuotteita
Suomessa valmistetaan monenlaisia lannoitukseen soveltuvia orgaanisia lannoitteita. Purkissa myytävät ja kukkaruukkuun päätyvät kanankakkarakeet ovat pisimmälle jalostettuja tuotteita, ja hinta on sen mukainen.
Pusseihin ja säkkeihin pakattavat laimeammat tuotteet päätyvät pihoille ja puutarhoihin, ja niilläkin on se hinta mikä markkinoilta on saatavissa. Näissä tuotteissa käytetään runsaasti karjanlantaa ja turvetta.
Laajamittaista peltoviljelyä harjoittava viljelijä alkaa kiinnostua orgaanisista lannoitteista sitten, kun tavaraa on saatavilla vähintäänkin suur-säkeissä tai irtotavarana. Tässä vaiheessa näiden lannoitteiden ja maanparannusaineiden raaka-aineista löytyy karjanlannan lisäksi teollisuuden sivutuotteita ja jätevesilietteitä.
Honkajoen tuottama ja Elo-sadon markkinoimat Viljo-lannoitteet vastaavat ravinnepitoisuudeltaan ja levitettävyydeltään väkilannoitteita. Ne kiinnostivat luomutuottajien ohella myös tavanomaisesti peltojaan lannoittavia viljelijöitä, kun väkilannoitteiden hinnat olivat huipussaan.
Tuotannon kannattavuutta kehittävien viljelijöiden kiinnostus heräsi myös viime syksynä, kun pääkaupunkiseudun jätevesilietettä tuottava Helsingin Vesi, nyttemmin Helsingin seudun ympäristöpalvelu HSY Vesi, alkoi tarjota viljelijöille ilmaiseksi turpeesta ja biolietteestä kompostoimalla valmistettua Metsäpirtin maanparannuskompostia.
HSY Vesi toimitti tavaraa rahteineen ilmaiseksi jopa kahdeksankymmenen kilometrin päähän. Kysyntä ylitti kaikki odotukset. Kompostia toimitettiin yhteensä 60 000 kuutiota. Tavaraa on tarkoitus tarjota viljelijöille myös ensi vuonna, agrologi Mikko Väänänen kertoo.
Vastaavia, ilmaisia ja irtotavarana saatavilla olevia tuotteita löytyy muualtakin. Ilmaisen rahdin pituuden määrittelee paikallinen kysyntä ja tarjonta, tai sitten tavaran vastaanottaja joutuu maksamaan rahdin. Viljelijän huoleksi jää joka tapauksessa lannoitteen levitys.
Kustannus ja hyöty arvioitava tilakohtaisesti
Kuinka paljon viljelijän kannattaa näistä ravinteista sitten maksaa, kun väkilannoitetypen hinta on vain reilut 60 euroa sataa kiloa kohti. MTT:n vanhempi tutkija Petri Kapuisen mukaan ainakin jätevesilietteisiin perustuvat tuotteet pitäisi saada pellon laitaan melko lailla ilmaiseksi.
”Levitys maksaa joka tapauksessa noin 2,5 euroa tonnilta.”
Kapuisen mukaan näitä tuotteita kannattaa arvostaa pääsääntöisesti niiden ravinne-pitoisuuden mukaan. Orgaanisen aineksen maan rakennetta parantavalle vaikutukselle hän ei anna paljonkaan arvoa.
”Kymmenen tonnia vuodessa ei tunnu vielä missään. Määrien pitäisi olla paljon suurempia, mutta silloin haitallisten raskasmetallien raja-arvot tulevat vastaan.”
Lietetuotteita kannattaa arvioida fosforilannoitteina. Lietedirektiivi sallii levitysmäärän, jolla pellon tyydyttävä fosforiluku saadaan nousemaan tyydyttävästä maksimiin, kuitenkin niin, etteivät raskasmetallipitoisuudet nouse liian suuriksi.
Kapuinen on tutkinut erityyppisten orgaanisten lannoitteiden vaikutuksia. Viime kesän tulokset ovat esimerkiksi Metsä-pirtin tuotteen osalta olleet yllättävän hyviä.
Tuotteiden tasalaatuisuudessa on havaittu toivomisen varaa. Viljelyn suunnittelu käy hankalaksi, jos esimerkiksi typpiannokseksi laskettu 100 kiloa hehtaarilla onkin 80 tai 120 kiloa, Kapuinen toteaa. Muutenkin näiden tuotteiden mukana tulevat käyttöohjeet vaatisivat tarkentamista.
Ravinteiden kierrätystä voitaisiin edistää merkittävästi alan säädöstön täysremontilla. Näitä tuotteita koskevat lait, asetukset ja ohjeet muodostavat Petri Kapuisen mielestä sekavan risukasan, jossa on monenlaisia tulkintoja ja näkemyksiä. ”Nykyiset ohjeet jättävät viljelijän epätietoiseksi.”
Esa Mustonen