Aitosuorakylvö lisääntyy maailmalla
7.8.2007
Viljan hinnan jatkuva halpeneminen on pakottanut viljelijät kaikkialla etsimään keinoja kustannusten alentamiseen. Ongelmaa on lähestytty pinta-aloja edelleen kasvattamalla. Tämä ei kuitenkaan sen paremmin Suomessa kuin muuallakaan tunnu yksinään olevan oikotie onneen.
Niinpä hehtaarikustannuksia pyritään alentamaan myös kalliita työvaiheita karsimalla esimerkiksi pellon muokkausta joko vähentäen tai siitä kokonaan luopuen.
Samaan tavoitteeseen tähtää lannoitemäärien laskeminen sellaiseksi, että laon ja kasvitautien torjunnan todennäköisyys jää pieneksi. Tämä suuntaus on suomalaisten viljelijöiden keskuudessa laajalti hyväksytty tosiasia, kun vielä juuri ennen EU-aikaa moni viljelijä ruiskutteli peltojaan jopa 4–5 kertaa kasvukauden aikana.
Tämän tyyppiset toimet mahdollistavat tilakoon edelleen kasvattamisen ilman työvoiman ja kaluston lisäämistarvetta.
Aitosuorakylvö sänkeen on ääriesimerkki tästä suuntauksesta ja se on muutaman viime vuoden aikana lisääntynyt voimakkaasti suurissa viljantuottajamaissa kuten Australiassa, USA:ssa, Kanadassa, Brasiliassa ja Argentiinassa.
Euroopasta ei tilastotietoa ole saatavilla, mutta pienessä mitassa aitosuorakylvön historia on pitkä Euroopassakin. Esimerkiksi Kuhn on kaiken aikaa tehnyt kokeita omilla koneillaan. Kiinnostuksen taas lisäännyttyä markkinoilla häärivät Kuhnin lisäksi John Deere, Gaspardo, Moore, Great Plains ja Krause.
Aitosuorakylvöstä vielä vähän kokemusta Suomessa
Suomessa suoraan sänkeen tehtävän kevätkylvön mahdollisuuksiin on aina suhtauduttu suurin varauksin. Niinpä sen vaihtoehdon tutkiminenkin on jäänyt kovin vähälle huomiolle, vaikka ulkomailta olisi nimenomaan tätä tarkoitusta varten kehitettyjä koneitakin löytynyt.
Nyt Vieskan Metalli markkinoi kehittämäänsä aitosuorakylvökonetta erityisesti suoraan sängelle kylvöä varten.
Vieskan Metallin toimitusjohtaja Ari Koutosen mielestä aiemmat kokeet suoraan sängelle keväällä tehdystä kylvöstä ovatkin sikäli harhaanjohtavia, että ne on tehty lähinnä kevytmuokatun maan kylvöön tarkoitetuilla suorakylvökoneilla.
Yleinen oletus on, että keväisessä suorakylvössä orastumisen riskit kasvavat. Toistaiseksi vielä vähäisen aitosuorakylvökoneiden käyttäjäkunnan kokemusten mukaan orastumisessa ei ole ollut ongelmia.
Tulevana kesänä VM-aitosuorakylvökoneiden määrä nelinkertaistuu, ja käyttökokemuksia saadaan eri puolilta maata ja erilaisilta maalajeilta paljon lisää.
Riskin merkitys joka tapauksessa pienenee kaiken aikaa, kun tuotteista saatava tulo muodostaa yhä pienemmän murusen kokonaistulosta. Houkutus laajaperäiseen viljelyyn kasvaa vuosi vuodelta, eikä siitä sovi moittia viljelijää, vaan harjoitettua maatalouspolitiikkaa.
Aitosuorakylvö keväällä ei välttämättä tarkoita laajaperäistä viljelyä. Sen osoittaa jo säkyläläisen Esa Eelan viitisentoista vuotta jatkunut suorakylvötekniikan menestyksekäs käyttö.
Eelan esimerkillä on ollut seuraajia. Viime kesänä liki parikymmentä joko Massey Ferguson 130:llä tai Vieskan Metallin aitosuorakylvökoneella kevättyönsä tehnyttä viljelijää katseli tyytyväisinä peltojaan.
Aitosuorakylvö voi siis olla suunnitelmallista pitkän tähtäyksen maan ja ympäristön hoitoa perinteiseen viljelyyn verrannollisin hehtaarisadoin. Monilla tähän menetelmään siirtyvillä se lienee kuitenkin harkittu ja taloudellisesti perusteltu askel laajaperäiseen suuntaan.
90-luvulla
voimakasta kehitystä
Amerikan mantereella aitosuorakylvö (direct seeding, sisältyy käsitteisiin no till farming, zero till farming = viljely ilman muokkausta) on ollut vähäisessä määrin käytössä seitsemänkymmentäluvulta asti ja perustutkimus aiheesta alkoi jo kuusikymmentäluvulla.
Menetelmä yleistyi voimakkaammin kuitenkin vasta kymmenen viime vuoden aikana. Vuonna 1998/99 eri maiden aitosuorakylvöalat prosentteina viljellystä alasta olivat: USA 16 %, Brasilia 21 %, Kanada 18 %, Argentiina 32 % ja Länsi-Australia 30 %. Tämän lisäksi erilaiset kevennetyn muokkauksen vaihtoehdot ovat hyvin yleisiä.
Aitosuorakylvöalojen kasvu ei ole edelleenkään osoittanut laantumisen merkkejä ja oletettavasti kaikkien maiden prosenttiluvut kasvavat.
Miksi muualla
aitosuorakylvetään?
Maan muokkauksesta luopumiseen on kolme pääasiallista syytä, joiden tärkeysjärjestys vaihtelee eri puolilla maapalloa.
1. Kulujen alentaminen, jotta kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla säilyy.
2. Huoli muokkaustöiden maan rakenteelle aiheuttamista vaurioista ja niiden vaikutuksista satoon.
3. Viljelijöiden ja muun väestön lisääntyvä huoli tuulen ja veden aiheuttamasta eroosiosta.
Muut syyt ovat usein kansallisen maatalous- ja ympäristöpolitiikan aikaansaannoksia tai puhtaasti tilakohtaisia tekijöitä.
Säästöjä
näköpiirissä
Yksi keskeinen syy muokkaamisen vähentämisessä on raha. Kyntäminen on varsin hidas, raskas ja siten kallis työvaihe.
Säästöjen suuruusluokkaa omalla tilalla voidaan arvioida Maaseutukeskusten Liiton laskelmiin perustuvan taulukon perusteella. Siinä on hinnoiteltu erilaisia muokkaustöitä pääomakustannuksineen (traktori, työkone, kuljettaja, ilman alv) kolmen kokoisilla esimerkkitiloilla.
Aitosuorakylvön kustannussäästö hehtaaria kohti laskelman mukaisella 80 hehtaarin tilalla olisi runsaat 600 mk, kun lähtökohtana on työketju: kyntö (319 mk/ha), tasausäestys (81 mk/ha) ja kylvömuokkaus s-piikkiäkeellä (224 mk/ha). Kustannuspuolelle voi varautua lisäämään hieman kasvinsuojelukuluja.
Paljon on kuitenkin kiinni siitä, kuinka aitosuorakylvössä tilalla onnistutaan, ja millaisia pitkäaikaisvaikutuksia sillä on esimerkiksi maan rakenteeseen tai kasvinsuojelutoimien tarpeeseen.
Lyhyellä aikavälillä vaikutusta on hehtaarisadoilla, vaan mistäpä sen tarkkaan tietää, paljonko kiloja ollenkaan olisi tullut, jos…
Lue koko juttu uusimmasta Käytännön Maamiehestä
Timo Mikkola