Kun eläintenhoitaja ei enää jaksa
12.2.2010
Kun harraste-eläimiä hoidetaan huonosti tai niitä ei hoideta ollenkaan, syynä on usein ymmärtämättömyys tai piittaamattomuus. Voi olla, ettei eläimiin tottumattomassa perheessä kenellekään juolahda mieleen, että lapselle hankittu koira pitää oikeasti ulkoiluttaa monta kertaa joka päivä, tai oletetaan, että ponit pärjäävät kyllä ulkona ilman suojaa ympäri vuoden. Jos ammattilainen laiminlyö eläintensä hoidon, syyt ovat lähes aina syvemmällä.
Kun kotieläimistä elantonsa saavalta tilalta löytyy vakavia puutteita eläinten hoidossa, lähes aina siellä on myös uupuneita ihmisiä. Joskus viina vie sellaista kyytiä, ettei muu muistu mieleen, tai avioero ja muut elämän vaikeudet kuluttavat voimat niin, ettei jaksa hoitaa enää eläimiä. Niin eläinten kuin ihmisten ja koko tilan kannalta olisi tärkeää, että apua haettaisiin ajoissa, silloin kun sitä akuutisti tarvitaan. Ulkopuoliset eivät tilanteeseen voi puuttua ennen kuin ollaan jo liian syvällä.
Kaikki ilmoitukset käydään katsomassa
Läänineläinlääkäri Matti Ny-bergin mukaan tyypillisiä kotieläintilan eläinsuojelurikkomuksia ovat eläinten ja pitopaikkojen likaisuus sekä pitopaikkojen rakenteiden huono kunto.
Joskus nautatiloilla vasikoita ei pidetä ryhmäkarsinoissa tai liian nuoret naudat on laitettu päästään kiinni. Sikaloissa tyypillistä on virikkeiden käytön vähäisyys tai puuttuminen kokonaan. Sikaloissa voi olla myös ylitäyttöä. ”Se on vähän hankala asia, kun syynä voi olla se, että teurastamolla on porsasruuhka. Tarkastuksen tekijä pyrkii kyllä ottamaan sen huomioon.”
Eläinsuojeluilmoituksia tulee kunnaneläinlääkäreille ja läänineläineläinlääkärille säännöllisesti ja kaikki käydään tarkistamassa. Ensimmäisenä paikalle lähtee vielä tällä hetkellä kunnaneläinlääkäri. Jatkossa tarkastuksen tekijä on yhä useammin kunnallinen valvontaeläinlääkäri, joka ei tee praktiikkaa.
”Tarkoitus on, että valvontaeläinlääkäreitä käytettäisiin kunnissa puolueettomina ja jäävittöminä asiantuntijoina”, Nyberg selvittää.
”Tekemätöntä valvontatyötä on kunnissa paljon. Milloin näitä eläinlääkäreitä sitten saadaan, on eri asia. Virkojen perustamiseen ei pitäisi olla ainakaan taloudellista estettä, sillä heidän palkkansa voi laskuttaa valtiolta.” Myös aluehallintovirastoihin palkataan uusia eläinlääkäreitä, jotka tekevät jatkossa kaikki EU-eläinsuojelutarkastukset, ja jotka osallistuvat hankalimpien eläinsuojelutapausten hoitoon kunnissa.
Läheskään kaikkien ilmoitusten takana ei ole mitään, vaan eläinten asiat ovat ihan kohdallaan. Korjattavaakin voi kuitenkin olla, etukäteen ei voi koskaan tietää. Eläimet voivat olla likaisia, sonnat luomatta ja rakenteet rikkinäisiä.
Viime aikoina on todettu, että hevosia pidetään laitumella tai tarhoissa ilman kunnollista säänsuojaa, jopa talvella. ”Hevosista voi saada sen verran tukea, että niitä sitten pidetään, vaikkei kunnollisia tiloja olisikaan.” Joskus myös hankitaan yksittäisiä harrastushevosia, vaikkei olisikaan olemassa kunnon tallia.
Kaikkein vakavimmissa tapauksissa tilalta löytyy erittäin huonokuntoisia tai kuolleita eläimiä. ”Yhden tai useamman kerran vuodessa tulee näitä”, Nyberg listaa.
Uusintatarkastuksia ja vakavampia seurauksia
Kun tilan eläintenpidossa on huomautettavaa, eläinlääkäri tekee tarkastuskertomuksen, jossa on kirjattu korjaustoimenpiteet. Omistajaa kuullaan, että hänenkin etunsa tulisi huomioiduksi. Jonkun ajan päästä tehtävässä uusintatarkastuksessa käydään katsomassa, että asiat on hoidettu kuntoon. Yleensä vähemmän vakavissa eläinsuojelutapauksissa näillä konsteilla selvitään. Joskus parannuksia ei ole uusintatarkastukseen mennessä tehty. Silloin otetaan käyttöön kovemmat keinot. Eläinten omistaja voidaan sakon uhalla velvoittaa korjaamaan puutteet määräaikaan mennessä. Vuosittain muutamassa tapauksessa joudutaan menemään niin pitkälle, että uhkasakot määrätään maksettaviksi.
Kiiretoimenpiteisiin ryhdytään silloin, kun eläinten joukossa on sairaita tai aliravittuja eläimiä tai pito-olosuhteet ovat ala-arvoiset. ”Viranomainen ottaa silloin vastuun ja lopetuttaa huonokuntoiset eläimet”, Nyberg kertoo. ”Yleensä eläimet päätyvät silloin Honkajoelle ja kustannukset tulevat omistajan maksettaviksi.”
Eläinlääkäri voi myös ottaa yhteyden kunnan lomatoimenjohtajaan ja pyytää paikalle lomittajan, mikäli hän arvelee, ettei eläinten omistaja itse kykene eläimiään hoitamaan. Välirahoitus järjestetään tarvittaessa valtiolta, mutta kulut peritään aina omistajalta myöhemmin takaisin.
”Kyllä viranomaisella on keinoja pahoihinkin tilanteisiin”, Nyberg pohtii.
”Raskain asia on arvioida, miten paha tilanne on ja kiireellisissä tapauksissa järjestää asiaan hyvä ja kaikille kohtuullinen ratkaisu. Jos eläimiä on kuollut tai niille aiheutuu välitöntä tuskaa, päätökset ovat selkeitä, mutta aina on rajatapauksia.”
Aina ei paluuta eläinten pitoon
Nyberg tuntee eläinsuojelutapausten taustat. ”Pääsääntöisesti näihin on syynä ihmisten väsyminen. Tilan pitäjät voivat olla vanhoja ihmisiä, jotka eivät ymmärrä eivätkä osaa lopettaa eläinten pitoa tai eläinten pitäjällä voi olla alkoholiongelma. Joskus ihminen on jäänyt aivan yksin ja tilanne voi päästä pahaksi ennen kuin kukaan huomaa.”
Silti valvovan eläinsuojeluviranomaisen ensisijainen tehtävä on pitää huolta eläimen edusta. Omistajankin etu otetaan huomioon, mutta eläimen kärsimykset on lopettava ensin. Omistajakin tarvitsee usein kipeästi apua, mutta se olisi löydettävä muualta.
Maaseudulla naapurit hoitavat joskus talkoilla ongelmapaikkojen pahimmat laiminlyönnit kuntoon ja eläinsuojelutarkastuksessa ei tarkastushetkellä voida todeta niitä epäkohtia, mistä on ilmoitettu. Tilanne on porukkahengellä korjattu sillä kertaa. Perusongelmat eivät kuitenkaan ratkea, vaan asiat voivat kohta olla taas ennallaan. Käytännössä todellisen ratkaisun löytyminen voi venyä silloin pitkäänkin.
Aina eläinten pito ei lopu eläinsuojelurikkeeseen. Silti on tapauksia, jolloin paluuta entiseen elinkeinoon ei ole. ”Riippuu seurauksista, noustaanko vielä vai ei”, Nyberg pohtii. ”Vakavat tapaukset menevät poliisitutkintaan ja käräjille. Jos tuomitaan määräaikaiseen tai jopa lopulliseen eläintenpitokieltoon, melkein pakostakin elinkeino loppuu siihen.”
Teurastamolla valmiuksia auttaa
Teurastamolla alkavat hälytyskellot soida, kun eläimiä ei tule välitykseen tai teuraaksi odotetulla tavalla tai teuraaksi tulevissa on huonoja, laihoja ja sairaita. Huono merkki voi olla sekin, jos rehun ostomäärissä tapahtuu merkittäviä muutoksia.
”Eläinkuljettajat voivat havaita tiloilla poikkeavia asioita”, kertoo AtriaSika laatupäällikkö Taneli Tirkkonen. ”Sikatiloilta tieto poikkeamista tulee aika nopeasti teurastamolle asti. Nautaketjua on vaikeampi seurata, koska nautasykli on niin paljon hitaampi. Siellä ei teurastamolle asti näy niin nopeasti, jos tuottaja toimii eri tavalla kuin normaalisti.”
Kun jotain poikkeavaa havaitaan, asiaa aletaan selvittää. ”Silloin kun kyse on yksittäisistä eläimistä, jos vaikka teuraaksi on tullut erittäin laihoja emakoita, asia käydään läpi tuottajan ja asiakkuuspäällikön kanssa. Hoitavalta eläinlääkäriltä kysytään, milloin tilalla on viimeksi käyty ja oliko siellä silloin jotain erityistä.”
Jos tilanne oikein todella ”haisee” eli on syytä epäillä, että jotain on pahasti pielessä, toimitaan tarvittaessa hyvinkin ripeästi. Tirkkonen tai joku muu teurastamolta voi lähteä käymään tilalla ja kunnaneläinlääkäriin otetaan yhteys. ”Teurastamolla ei ole virallisia keinoja, mutta kunnan valvovan viranomaisen kautta voidaan toimia.”
”Monellakaan alan toimijalla ei ole juridisia oikeuksia toimia. Eläin on yksityisomaisuutta siinä missä auto tai jokin muu esine. Eläinsuojeluasioiden hoitamista hankaloittaa meillä se, että Suomessa on aika voimakas yksityisyyden ja yksityisomaisuuden suoja. Se läpsii eläinsuojeluasioita mennen tullen.”
Tirkkonen tietää, että kotieläintiloilla eläinten hoidon laiminlyönteihin johtaa lähes aina väsyminen ja ajattelemattomuus. Asioiden annetaan lipsua. ”Vakavissa tapauksissa tuottaja on useimmiten täysin loppuun palanut. Voimat eivät riitä ja siitä seuraa katastrofi, joka pahimmillaan lopettaa eläinten pidon kokonaan.”
”Jos tuottaja sanoisi ajoissa, ettei jaksa eikä pysty enää selviämään päivittäisistä rutiineista, apua olisi saatavilla. Monenlaisia järjestelyitä voidaan tehdä. On meiltä lähdetty sikalaan tai navettaan töihinkin.”
Meijerin aukoton ketju
Meijerin neuvojat seuraavat maidon laatua jatkuvasti. Sitä kautta muutokset tilojen lehmien tilanteessa paljastuvat varsin nopeasti. Erittäin tarkka mittari on myös päivittäisen tankkimaidon määrä. Sen äkillinen putoaminen kertoo, että jossain on vikaa. Lypsyjä tai ruokintoja on voinut jäädä väliin, koneet eivät toimi tai pahimmassa tapauksessa navetassa ei ole edes käyty.
ProAgria Etelä-Pohjanmaan terveydenhuoltoeläinlääkäri Mervi Yli-Hynnilä kertoo, että maitoauton kuljettajat reagoivat nopeasti tiloilla eläinten hoidossa tapahtuviin muutoksiin. ”Kuski näkee ensimmäisenä, jos maitomäärät muuttuvat. He huomaavat myös, jos tilaympäristö muuttuu tai navetasta kuuluu erilaisia ääniä. Naapurit voivat kertoa kuskille, että jotain on pielessä.”
”Kuskit raportoivat kyllä havainnoistaan eteenpäin. Meijerillä on myös mahdollisuus reagoida ongelmatilanteisiin, kunhan niistä tiedetään. Meijerin koko järjestelmä on herkkä. Silti asioiden korjaaminen voi olla pitkä prosessi.”
Yli-Hynnilän mukaan helpointa on havaita, kun ihan tavallisella tilalla äkisti sattuu jotain. ”Kaikki epäsäännöllisyys näkyy heti, jos eläimet ja työt yleensä hoidetaan normaalisti. Tai jos on ongelmia alkoholin kanssa, meijerillä huomataan kyllä, kun ’hanttapulivaihe’ on päällä ja lypsyllä käyminen sen takia välillä unohtuu.”
Paljon vaikeampi on tarttua asioihin silloin, kun tilan toiminta on säännöllisen epäsäännöllistä. ”On hankala tietää, mihin vedetään raja silloin, kun tila on vähän kroonikkotapaus. Kun koko ajan mennään vuoron perään ylä- ja alamäkeä, lypsyajat vaihtelevat aina eikä esimerkiksi uutta navettaa ole saatu oikein missään vaiheessa täyteen tuotantoon, ei ole helppoa arvioida, milloin tilanne on niin paha, että pitää ottaa kovat keinot käyttöön.”
Kesto-ongelmaiselle tilalle on tyypillistä, että eläinlääkärit ja neuvojat otetaan hyvin vastaan, neuvoja kuunnellaan ja luvataan muuttaa systeemit heti. Todellisuudessa voimat eivät kuitenkaan riitä, sama peli jatkuu, kun vieras väki poistuu pihalta. ”Neuvojan tai eläinlääkärin on vaikea tai oikeastaan mahdoton tehdä ilmoitusta, kun tilan väki on täysin vastaanottavainen ja valmis tekemään parannuksia toimintaansa.”
Osa pääsee pinnalle
Kun meijerillä herää epäilys siitä, että heille maitoa tuottavalla tilalla eläinten ja ihmisten asiat eivät ole kunnossa, joku meijeriltä voi lähteä käymään paikan päällä katsomassa, missä mennään. Kunnaneläinlääkäriin otetaan yhteyttä ja myös hänellä on oikeus käydä tilalla. Viranomaisena hän voi tehdä eläinsuojelutarkastuksen tai maitohygieniatarkastuksen, joiden perusteella annetaan ohjeet siitä, mitä pitää tehdä toisin.
”Kunnissa, joissa on vakituinen kunnaneläinlääkäri, eläinsuojelutapaukset ja muut ongelmat saadaan kiinni”, Yli-Hynnilä toteaa. ”Kyllä tilalla säännöllisesti käyvä eläinlääkäri näkee, kun jotain muuttuu. Sen sijaan sijaiset eivät voi huomata kaikkea. Ja väsynyt eläinlääkäri, jolla muutenkin on liikaa töitä, ei jaksa eikä pysty puuttumaan, vaikka huomaisikin.”
Meijerin näkökulmasta laitimmainen keino on keskeyttää maidon haku. Se on tehokas, mutta melko riskialtis toimenpide. Joskus voi olla viimeinen niitti, kun maitoakaan ei enää haeta. Pahimmassa tapauksessa eläimet jäävät silloin täysin hoitamatta. Pakostakin se kuitenkin avaa keskustelun siitä, ettei lehmien pito voi jatkua ennallaan.
Yli-Hynnilä tietää, että vaikeistakin paikoista voi päästä pinnalle. Joskus käy niin, että joku vuosikausia kestänyt tukala tilanne laukeaa ja karjan hoitoon jaksetaan taas keskittyä. Joskus ratkaisu voi olla uusi puoliso, joskus taas hankalan liiton päättyminen eroon. Tärkeää olisi se, että apua uskallettaisiin kysyä ja ottaa vastaan silloin, kun tilanne on hankalimmillaan.
Eläinten ongelmien taustalla ovat usein ihmisten ongelmat. ”Pelkkä valvonnan tehostaminen ei riitä ratkaisemaan maitotilojen eläinsuojeluongelmia”, Yli-Hynnilä painottaa. ”Tämä on iso haaste työterveyshuollolle. Siellä pitäisi olla keinot saada yhteys tiloihin, että pystyttäisiin tukemaan ajoissa.” Jaksamiseen tarvitaan myös sitä, että navetasta pääsee joskus pois. Siksi lomituksella ja sen toimimisella on suuri merkitys.
Yli-Hynnilä on maidontuottaja itsekin. Siinä roolissa hän tietää, miten suuri merkitys on sillä, kun ulkopuolinen tulee käymään navetassa. ”Aina sitä on pakko vähän skarpata, kun neuvoja on tulossa, vaikka asiat olisivat ihan kunnossa. On ihan terveellistä, että neuvojan käynneillä on säännöllinen rutiini.”
”Neuvonnallekin tässä on haastetta. Tiloilla pitäisi käydä tiheämmin ja aina mennä navettaan asti. Pelkät numerot pöydän ääressä katseltuina eivät paljon kerro. Tarvittaisiin edullisia ja usein toistuvia neuvontakäyntejä.”
Yli-Hynnilän mielestä tuottajan ammattitaidon merkitystä ei tässäkään kohdassa voi korostaa liikaa. ”Vaikeita elämäntilanteita tulee, mutta työn hallinta niissäkin helpottuu, kun perus-ammattitaito on kohdallaan. Navetan vastusten kanssa jaksaa paremmin, kun ymmärtää syy- ja seuraussuhteita. Ja uudet yksiköt lähtevät käyntiin parhaiten niillä, joilla on sekä kokemusta että teoriatietoa.”
Maija Yliaho