Aktiivista ajatusten vaihtoa Agromekissa
7.2.2007
Työvoiman saatavuus, maan hinnan nousu, maatilojen velkaantuminen sekä energiantuotannon mahdollisuudet olivat tämänkertaisen Agromekin kuumimpia puheenaiheita. Toki samalla kertaa kannatti katsastaa kaikki nelipyöräiset uutuudet sekä rehunteon, ilmanvaihdon ja lannankäsittelyn uudet mahdollisuudet.
KMaatiloilla kasvaneet ja maataloudesta innostuneet nuoret eivät riitä alkuunkaan täyttämään työvoiman tarvetta Tanskan maataloussektorilla. Tulevaisuuden työntekijöitä on pystyttävä houkuttelemaan myös kaupungeista. Kaupunkilaisnuorten mielikuva maataloudesta ja työn rasittavuudesta on usein virheellinen, jolloin ala ei kiinnosta, ellei tuota virheellistä mielikuvaa pystytä korjaamaan. Sitä ainakin yritettiin Agromekissa.
Neljätoista oppilaista kilpailevaa maatalouskoulua olivat ensimmäistä kertaa näyttelyssä mukana yhteisellä osastolla. Nuoria valistettiin maatalousalan monista mahdollisuuksista.
Toki on surullista, ettei maatalous enää kiinnosta nuoria kuin ennen, opettaja Birgitte Nymand ja tarkastaja Torben Nielsen myöntävät. Muut alat tuntuvat kiinnostavan enemmän siitäkin huolimatta, että työn saaminen maatalouden piiristä on varmaa.
Tanskassa ei ole jääty surkuttelemaan työvoimapulaa ja kotimaisten maatalousopiskelijoiden vähyyttä. Kun maatilat tarvitsevat työvoimaa ja koulut oppilaita, haetaan ratkaisua ulkomailta.
Ulkomaalaiset opiskelijat ovat käytännössä vallanneet tanskalaiset maatalousoppilaitokset. Kun tanskalaisia opiskelijoita on kirjoilla neljässätoista maatalouskoulussa yhteensä 800–900, on ulkomaalaisia kaksinkertainen määrä. Osassa näistä kouluista opiskellaan kyllä muutakin kuin maataloutta.
Suurin osa ulkomaisista oppilaista tulee Puolasta, Ukrainasta, Romaniasta ja Baltian maista. Sekä tanskalaisten että ulkomaalaisten opiskeluun on sisällytetty runsaasti käytännön harjoittelua. Kahden vuoden työluvan saaminen edellyttää vähintään kuuden kuukauden opiskelua. Opetuskielenä on englanti.
Monet tänne tulleet ovat jo ennestään opiskelleet maa-taloutta tai muita aineita useita vuosia, mutta koulutus on usein ollut hyvin teoreettista. Täällä opitaan käytäntöä.
Ulkomaalaisen maatalousharjoittelijan ottaminen työntekijäksi edellyttää myös maatiloilla valmiuksia. Viljelijöiden on osattava englantia ja heille järjestetään kursseja, joissa käsitellään työlainsäädäntöä, työsopimuksen tekemistä, työolojen arviointia, kuinka tullaan toimeen ulkomaalaisten kanssa, työhön perehdyttämistä jne.
Kyse ei ole mistään halpatyövoimasta. Ulkomaalaisille on maksettava sama korvaus kuin kotimaiselle nuorisolle. Harjoittelun alussa palkka on 940 euroa kuussa. Käteen jäävä korvaus on pienempi, sillä monet saavat tiloilla myös asunnon ja ruuan. Tiedon ja osaamisen karttuessa palkka nousee harjoitteluaikanakin jo noin 1 700 euroon.
Osa ulkomaalaisista jää valmistuttuaan Tanskaan pidemmäksi aikaa, osa palaa kotimaahansa. Harjoitteluajan jälkeinen päätoimisen maataloustyöntekijän palkka on vähintään 2 200 euroa kuussa. Parhaat luottotyöntekijät yltävät Tanskassa jopa kaksinkertaisiin ansioihin. Verotus leikkaa Tanskassa noin 40 prosenttia bruttotulosta.
Vierasta pääomaa jopa 90 prosenttia
Nuoret tilaansa kasvattavat viljelijät ovat Tanskassa velkaisimpia. Vieraan pääoman osuus on heillä yleisesti 80, joskus jopa 90 prosenttia pääomasta. Muussa yritystoiminnassa tällaiset yritykset luokiteltaisiin usein niin epävakaiksi, ettei niiden luotottaminen ole enää mahdollista. Mutta maataloudessa tilanne on erilainen.
Maan arvo on noussut viimeiset viisi vuotta niin vakaasti ja nopeasti, että omavaraisuus korjaantuu paljon jo vuoden tai ainakin kahden aikana. Peltohehtaarin hintahaarukka on nyt 13 000–40 000 euroa. Vuokra on 600–900 euroa. Maan arvon nousu kytkeytyy kuitenkin lannanlevityssäädöksiin enemmän kuin maatalouden tuottavuuden nousuun. Jos kotieläintilalla havitellaan kasvua, se ei onnistu ilman lisäpellon hankintaa.
Viljelijän on vain pystyttävä osoittamaan, että hän pystyy ylläpitämään hyvän tuottavuuden yrityksessään kasvusta huolimatta. Tästä on oltava näyttöä, ja esimerkiksi aloittavalta viljelijältä vaaditaan vastuullista ja riittävän pitkää työkokemusta hyviin tuloksiin päässeeltä kotieläintilalta.
Tanskalaiset kotieläintilat ovatkin Euroopan suurimpia ja tehokkaimpia. Tuotosseurantatiloilta kerättyjen tietojen mukaan Suomessa tuotettiin noin 70 litraa maitoa yhtä työtuntia kohti vuonna 2005, Ruotsissa 130, Hollannissa 170 ja Tanskassa 250. Kaksikymmentäkahdeksan porsasta emakkoa kohti on arkipäivää sikatilalla, jossa olosuhteet ja osaaminen ovat kunnossa.
Jyske Bankin edustajan mukaan pankille riittää, jos oman pääoman määrä on kaksikymmentä prosenttia. Silloin lisälaina on vielä neuvoteltavissa.
Aiemmin kotieläinrakennuksia rahoitettiin luottolaitoksilta saatavalla kiinteäkorkoisilla lainoilla. Nyt lainat ovat edullisempia, mutta korko on muuttuva. Korko sidotaan useimmiten kaikkein edullisimpaan päiväkorkoon tai esimerkiksi 12 kuukauden viitekorkoon, joka on yleisin lainatyyppi. Noin 60 prosentilla viljelijöistä on tällaiset lainat, neuvontajärjestön rahoitus- ja varainhallintaosaston johtaja Jeannette Brogaard kertoo.
Korot ovat joka tapauksessa nousseet. Korko on nyt 4 prosenttia, kun se oli kaksi vuotta sitten 2,7 prosenttia. Tähän lasketaan vielä päälle pankin marginaali 0,75–3,00 prosenttia. Jotkut suurviljelijät rahoittavat toimintaansa myös ulkomaisilla valuuttatermiineillä eli swapeilla tanskalaisten pankkien kautta. Sveitsin frangiin pohjautuva luototus on ollut selvästi muuta rahaa edullisempaa.
Yllättäviä luopumisia
Maan arvon nousu on saanut monet keski-ikäisetkin viljelijät pohtimaan oman elämän ainutlaatuisuutta. Viljelyssä on omat hyvät puolensa, mutta jos vaihtoehtona on hyvä elintaso sekä kiireetön elämä, vaaka saattaa kallistua maataloudesta luopumiseen.
Vakuutus- ja pankkitoimintaa harjoittavan Alm Brandin paikallisneuvoja Øjvind Lauridsen kertoo tuntevansa lähes kymmenen tuoretta tapausta, joissa vielä hyväkuntoiset nelikymppiset viljelijät ovat myyneet maansa ja siirtyneet oloneuvoksiksi tai aloittaneet jotain pienimuotoisempaa. Ja tämä on havainto vain kolmen kunnan alueelta, joilla Lauridsen tekee työtään. Tällaista ilmiötä hän ei muista ennen nähneensä.
”Kaksi noista luopujista on hollantilaisia viljelijöitä, jotka ovat tehneet kymmenessä vuodessa hyvän tilin. Vaikka velkaa on ollut paljon, on luopujille jäänyt melkoinen potti lainojen lyhennyksen jälkeen.”
www.agromek.dk
Teksti: Pirjo Mälkiä ja Esa Mustonen, Tanska