Veden ja pakkasen lukko
27.11.2009
Betonisten kattotiilten suosio on ollut viime aikoina kasvussa. Kattotiilen soveltuvuudesta Suomen oloihin esitetään silti epäilyjä. Ikävästi suuntautuvien murtokuormien alla betoninen kattotiili onkin tunnetusti voimaton. Tämä ei silti kerro totuutta esimerkiksi tiilien pakkaskestosta. Betonikattotiilten ominaisuuksista oli siis otettava selvää tarkemmin.
Kattotiiltä perinteisempää, mutta samalla modernia katemateriaalia on äkkiseltään vaikea keksiä. Etenkin maatilaympäristössä se tuntuu kieltämättä tyylikkäältä, suorastaan klassiselta katolta, jolle arvokkuuden saralla vetää vertoja ehkä vain paanu tai saumapelti.
Tiilen istuvuutta suomalaiseen maisemaan ei varmasti kukaan kielläkään. Vaan miten on kestävyyden laita? Pitääkö kattotiili pintansa vuosikausia Suomen karussa ilmastossa?
Vanhoja tiilikattoja pintapuolisesti tarkastellessa kiinnittää usein huomionsa murtuneisiin tiiliin. Monet muistavat vanhojen rakennusten tiilikattojen kauneuden, jota kuitenkin kruunaa senlaatuinen ajan ”patina”, joka ei ole omiaan luomaan luottoa kattotiilen soveltuvuuteen kotoisiin rakennuskohteisiin. Niinpä moni edelleen päätyy päärakennuksensa ja varsinkin tuotantotilojensa katevalinnoissa muihin materiaaleihin, kuten vaikkapa teräkseen.
Taustalla voi olla väärinymmärrystä, jota edesauttaa maamme tiilikatekannan kahtiajakoisuus. Suomessa löytyy tiiltä katoilta lähinnä uudenpuoleisista rakennuksista. Tai sitten hyvin vanhoista. Harvemmassa ovat sen sijaan ne talot, joiden tiilikate on vaikkapa 30-40 vuoden ikäinen.
Normaalille pienrakentamiselle tavanomaista elinkaari-kokemusta ei Suomessa kattotiilien saralta helpolla löydäkään. Tärkeänä osasyynä tähän on se, että varsinkin 1970-luvulla oli vallalla yletön tasakattomuoti. Siihen kattotiili ei teknisesti edes soveltunut.
Osittain ajatusta vie harhaan myös se, että edelleen kattotiilen vertailuesimerkeiksi esitetään usein keskisen Euroopan savitiilikattoja. Ne on kuitenkin usein rakennettu aivan toisenlaisia ilmasto-oloja ajatellen, joten vertailu ei ole välttämättä reilulla pohjalla. Ei sillä, ettei-kö savitiili olisi oikein käytettynä kotoisiin oloihimme sopiva katemateriaali. Se on kaikesta huolimatta silti eri tuote kuin betonista valmistettu kattotiili.
Klassista kaksikouruista
TM Rakennusmaailman kanssa yhteistyönä toteutetussa vertailussa keskityttiin yksinomaan betonisiin kattotiiliin, joita on Suomessa saatavilla laajemmin kolmen eri valmistajan tuotteina. Kotoiset betonikattotiili-markkinat jakautuvat A-Tiilikatteen, Bendersin ja Monierin kesken. Vertailua vuoden 2008 alussa käynnistettäessä viimeksi mainittu tiilimerkki tosin kulki vielä Lafargen nimen alla.
Vertailutuotteiksi päätyivät pienrakentamisessa tyypilliset kaksikouruiset Aura-, Bender Palema - ja Ormax-tuotenimillä tunnetut kattotiilet. Niiden olemus noudattaa pitkälti perinteistä savitiiltä. Klassista ulkoasulinjaa tuki vielä värivalinta eli tavanomainen tiilenpunainen.
Kolmikon vahvistukseksi hankittiin luvattujen ominaisuuksien perusteella erikoistiiliin lukeutuvaa Aura Strong -tuotetta. Kyseisen tiilen taataan ylittävän lujuudeltaan ja pakkasenkesto-ominaisuuksiltaan EN-normien vaatimukset 50 prosentilla. Tämän lisäksi tuotteen erikoispinnoitteelle luvataan 30 prosenttia parempaa UV- ja kulutuskestoa verrattuna saman valmistajan perusmalliin. Lisäominaisuuksistaan huolimatta Strong-version olemus ei oleellisesti eronnut valitusta ulkoasulinjasta.
Lähes populististen tyyli- ja värivalintojen tarkoituksena oli osaltaan tukea hankinnan nimettömyyttä. Samaan pyrittiin hankintakanavan valinnassa. Jotteivät tiilivalmistajat olisi saaneet vihiä käynnistyvästä kattotiilivertailusta, tuotteet tilattiin helsinkiläisen rautamarketin kautta. Tässä yhteydessä tuli hieman karulla tavalla ilmi, ettei valmistajilla ollut selvästi hajuakaan siitä, mihin käyttöön tiilet päätyivät.
Lue koko juttu ja katso testin lopputulokset KM:stä
Kyösti Isosaari