Pienpuhdistamot vertailuun
27.11.2009
Haja-asutusalueiden asukkaiden on neljän vuoden sisällä ryhdyttävä puhdistamaan jätevetensä paremmin. Pienpuhdistamon valinta on kuitenkin hankalaa, kun puolueetonta asiatietoa laitteista on niukasti, ja valmistajia ja malleja on paljon. TM Rakennusmaailma ja Käytännön Maamies järjestivät vertailutestin, johon osallistuu kahdeksan merkittävän valmistajan pientalokäyttöön tarkoitetut mallit. Ensi keväänä, ensimmäisen testisyklin valmistuttua, puhdistimien toiminnasta on oikeata, tutkittua tietoa.
Pienpuhdistamoiden vertailutesti tehdään Pernajan kunnan kirkonkylän puhdistamon läheisyydessä. Pernajan kunnanjohto näki hankkeessamme yleishyödyllistä hyvää, ja antoi ystävällisesti käyttöömme paikan, jossa vertailun voi suorittaa. Samalla saimme testiä varten kätevästi käyttöömme sivuhaaran Pernajan kirkonkylän puhdistamoon johdettavista viemärivesistä.
Nyt pienpuhdistamot ovat maassa paikoillaan, ja vertailujärjestelmän asennus on siirtymässä loppusuoralle. Putki- ja maanrakennusliikkeen miehet ovat työskennelleet viikkoja rakentaakseen pohjaa kahdeksalle puhdistamolle, ja niihin kytkettyihin näytteenottosäiliöihin.
Asennus osoittautui huomattavasti vaativammaksi kuin etukäteen oli arvioitu. Testipaikan maaperä olikin upottavaa hietaa, jonka pinnan sitoi noin puolimetrinen savikerros. Hietaa oli poistettava runsaasti ja tilalle tiivistettävä suodatinkankaisiin käärittyä soraa, jotta paikasta saatiin liikkumaton ja tukeva. Oman mausteensa lisäsivät tiiviisti montun reunoilla kulkevat, lukuisat ja puutteellisesti kartoitetut vesi-, viemäri- ja sähkölinjat.
Mutta tällaistahan rakentaminen yleensäkin on. Lähes aina tulee jotakin yllätyksiä.
Nyt on alkanut puhdistimien ylösajo. Niihin panostetaan siemeneksi lietettä viereiseltä kyläpuhdistamolta, jolloin biologinen puhdistusprosessi käynnistyy. Siitä eteenpäin ryhdymme ottamaan näytteitä, ja rekisteröimään kaikkia muitakin havaintoja.
Kuudetta vuotta voimassa
Asetus haja-asutusalueiden vesiensuojelusta astui voimaan vuoden 2004 alusta. Siitä lähtien on kaikki uudisrakennukset pitänyt varustaa asetuksen määräykset täyttävillä jäteveden puhdistamoilla.
Olemassa olevalle rakennuskannalle säädettiin kymmenen vuoden siirtymäaika. Se tarkoittaa, että kaikki vanhat talot, joissa on vesijohto, on vuoden 2013 loppuun mennessä varustettava määräykset täyttävällä viemärin puhdistuslaitteistolla.
Asetuksessa määrätään, että talousjäteveden ympäristöön joutuvaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineen osalta vähintään 90 prosenttia, kokonaisfosforin osalta vähintään 85 prosenttia ja kokonaistypen osalta vähintään 40 prosenttia verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen.
Asetus ei kuitenkaan edes vihjaile, kuinka tämä puhdistustulos kuuluu saavuttaa, vaan se jätetään vapaasti kiinteistön omistajan harkintaan. Sen sijaan asetus edellyttää, että jätevesijärjestelmää on käytettävä ja huollettava ohjeiden mukaisesti siten, että se toimii suunnitellulla tavalla, ja että asetetut jätevesien käsittelyvaatimukset täyttyvät.
Ei siis riitä, että maaseudun asukas hankkii puhdistamon ja asennuttaa sen paikoilleen. Asetuksen mukaan hän on myös vastuussa siitä, että laite todellakin ja aina toimii suunnitellulla tavalla. Näin tehdään Suomessa maaseudun väestöstä paskapylvään vartijoita oikein asetuksella.
Asetus määrää myös, että Suomen ympäristökeskuksen on seurattava yleisesti saatavilla olevia jäteveden käsittelylaitteistoja ja -menetelmiä sekä niillä saavutettavia tuloksia. Lisäksi siinä määrätään, että puolueettomaan ja luotettavaan arviointiin perustuva ajantasaisen seurannan tieto tulee saattaa kansalaisten helposti saatavaksi.
Puolueetonta ja luotettavaa tietoa
Suomen ympäristökeskus eli Syke onkin toistaiseksi ollut tärkein taho, joka on tutkinut tarjolla olevia pienpuhdistamoita. Puhdistamoille tehdään tyyppihyväksyntöjä tilaajan eli valmistajan kustannuksella. Ympäristökeskuksen nettisivuilta etsivä löytää puhdistamosivuston, jossa on laitekuvauksia ja testituloksia.
Tiedon hedelmällinen hyväksikäyttö edellyttää lukijalta hyvää tietopohjaa jäteveden käsittelystä ja puhdistamoista, koska raporteista puuttuvat luonnollisesti kaikenlaiset kannanotot. Sen sijaan jokainen testiraportti päättyy lauseeseen: ”Suomen ympäristökeskus ei ota kantaa kuvatun jätevesien käsittelyjärjestelmän toimivuuteen käyttökohteessa”. Tämäkö on se asetuksen edellyttämä ajantasainen seuranta, joka näin on saatettu kansalaisten helposti saatavaksi?
Minkä ottaisi?
Nyt, kun lähestymme vuoden 2009 loppua, ja siirtymäajasta on neljä vuotta jäljellä, on tiettävästi vain noin kymmenesosa haja-asutusalueiden asukkaista tarttunut toimeen ja tehnyt jotain jätevesiasian ratkaisemiseksi. Ellei tahti ala parantua, edessä on kaaosmainen tilanne, jossa sadattuhannet haja-asutusalueen asukkaat käyvät tarpeillaan laittomasti.
Kansalaisia on turha syyttää tilanteesta. Maaseudun asukkaita on asetuksella asetettu vaikeaan tilanteeseen. Vaaditaan, että kiinteistönomistaja tekee muutoksia, joilla saavutetaan määrättyjä puhdistustuloksia, mutta ei kerrota, kuinka ne saavutetaan.
Pienpuhdistamon hankinta ja asennus maksaa käytännössä vähintään kymppitonnin, eikä maksaminen siihen lopu. Jos niin suuri investointi on pakko tehdä, haluaisi ainakin satsata rahansa laitteseen, joka taatusti toimii. Ja senhän on määrä toimia tästä eteenpäin, vuosikymmen toisensa jälkeen.
Hyvän, toimivan, kestävän ja helposti ja edullisesti ylläpidettävän pienpuhdistamon hankinta on kuitenkin tavalliselle omakoti-
talon asukkaalle jopa liiankin vaativa tehtävä. Mitenkä tavallinen ihminen, jolle puhdistamoala ei ole tuttu, pääsisi järkevällä tavalla vertailemaan tarjolla olevien laitteiden ominaisuuksia? Mistähän löytyisi niistä puolueetonta tietoa? Tuskinpa ainakaan ympäristökeskuksen sivuilta, vaikka asetus sitä nimenomaan edellyttäisi.
Oman pikantin lisänsä soppaan tuovat Yleisradion ajoittaiset ajankohtaisohjelmat, joissa esitellään toimimattomia puhdistamoita, pettyneitä asukkaita ja kyseenalaistetaan koko asetuksen mielekkyyttä. Ohjelmat eivät ainakaan lisää kansalaisten motivaatiota jätevesiasetuksen täyttämiseksi.
Pienpuhdistamo
Omakotitalon viemäröinti on monet vuosikymmenet hoidettu siten, että kaikki jätevedet johdetaan kolmeen perättäisen saostuskaivon kautta purku-ojaan. Jossakin vaiheessa kävi sitten loka-auto tyhjentämässä lietettä.
Jossakin vaiheessa moni kunta kiristi vaatimuksia siten, että alettiin vaatia talon viemäröintiin kaksoisputkijärjestelmää. Siinä niin sanottu harmaavesi eli pesu- ja lavuaarivedet johdetaan saostuskaivojen kautta purkuojaan, ja käymäläjäte johdetaan ajoittain tyhjennettävään umpisäiliöön.
Jätevesijärjestelmän remontointi voidaan tehdä monella tavalla. Kenties helpoin ja selkein keino on kuitenkin vanhojen, epämääräisessä kunnossa olevien sakokaivojen poistaminen ja biologis-kemiallisen pienpuhdistamon asennus tilalle.
Biologis-kemiallinen puhdistamo toimii niin, että siihen johdetaan kaikki talon jätevedet. Itse asiassa biologinen puhdistus ei edes toimi ilman käymäläjätettä, vaan puhdistamon bakteerikanta tarvitsee sitä elannokseen. Siksi biologinen puhdistamo ei ole kovin hyvä ratkaisu esimerkiksi kesämökissä, jossa oleskellaan vain ajoittain.
Puhdistuslaitteita valmistavia yrityksiä on kymmenittäin. Kaikki laitteet ovat eri näköisiä ja kokoisia, ja ne noudattavat osin jopa erilaisia toimintaperi-aatteita. Kaikilla valmistajilla on hyvät ja painavat argumentit oman laitteensa erinomaisuuden takeeksi. Kirjava tarjonta johtuu käytännössä siitä, että pienpuhdistamoala on vielä niin uusi, että monien valmistajien laitteet edustavat ensimmäistä tai korkeintaan toista laitesukupolvea. Markkinoille ei vielä ole päässyt syntymään kilpailun tai pitkän käytön seurauksena yhteisymmärrystä siitä, kuinka omakotitalon jätevedet kaikkein vaivattomimmin puhdistetaan. Tämän takia laitekirjo on niinkin suuri kuin se on.
Vaatii hoitoa
On ilmeistä, että useimmat pienpuhdistamot toimivat kuten pitääkin, ja puhdistavat jäteveden vähintäänkin asetuksen vaatimusten mukaisesti. Yhtä ilmeiseksi on käynyt, että ne tekevät sen vain, jos kaikki niiden toimintaedellytykset ovat kunnossa. Tukkoon mennyt pienpuhdistamo voi olla luonnolle jopa haitallisempi kuin vanhat sakokaivot, koska sakokaivojen tilavuus oli sentään suurempi.
Pienpuhdistamoa on siis hoidettava, jotta se toimii. Vähimmäishuolto, jota kaikki tarvitsevat merkistä riippumatta, on saostuskemikaalin lisäys ja ajoittainen lietteen poisto. Se, kuinka tiiviisti puhdistamo tarvitsee muuta huoltoa ja kuinka hyvin se käytännössä toimii, ovat asioita, joihin meillä on parempia vastauksia ensi keväänä. Ja kun käyttö jatkuu siitä eteenpäin, vastaukset tarkentuvat.
Omalle pienpuhdistamolle on toki vaihtoehtoja, mikäli useita naapureita on lähimain, ja heidän kanssaan pystyy tekemään sopimuksia. Moneen kylään on perustettu vesiosuuskuntia, jotka ovat ryhtyneet rakentamaan vesi- ja viemäriverkostoa. Paikallisen pienverkoston kaikki jätevedet voidaan ohjata osuuskunnan omaan, yhteiseen puhdistamoon, mikäli lähin kunnallinen puhdistamo sijaitsee liian kaukana.
Käytännössä tämä tulee suunnilleen yhtä kalliiksi kuin oman puhdistamon hankkiminen. Siinä on kuitenkin se hyvä puoli, että puhdistamo tuppaa toimimaan aina paremmin ja luotettavammin, mitä suurempi ja tasaisempi kuorma siinä on.
Katso vertailutestin toteutus ja osallistujat KM:stä
Henrik Weckström