Talouskurimus iskenyt rajusti Viron maatalouteen
6.11.2009
Viron talouskurimus on avannut mahdollisuuden tilakauppoihin etelänaapurissa. Moni hyväkin tila on päätynyt rahoittajien käsiin huonojen aikojen tai keinottelun takia. Vielä useampi etsii uutta omistajaa vararikon partaalla.
Viron talouskurimus on ravistellut rajusti myös etelänaapurimme maataloutta. Näin kertoo asiaa paikan päällä seurannut Antti Mennala, joka on toiminut viljelijänä Virossa jo reilut 11 vuotta.
Mennalan ja hänen kumppaniensa omistama, osakeyhtiömuotoinen tila on osa entistä sovhoosia. Kure Mois -nimiseen tilaan kuuluu viljelyalaa reilut 1 200 hehtaaria, josta noin 700 hehtaaria on omassa omistuksessa, loput vuokralla. Mennalan mukaan logistisesti edullisesti sijaitsevia vuokramaita pyritään ostamaan omaan omistukseen aina tilaisuuden tullen. Viljelypinta-alan lisäämiseen ei kuitenkaan ole tarvetta.
Karjatalouden puolella tähtäimessä on sen sijaan merkittävä laajennus. Tilalla on nyt noin 500 lehmää, joiden määrä halutaan nostaa noin 650:een. Näitä varten ollaan rakentamassa uutta navettaa, johon on jo saatu 40 %:n investointiavustus Virosta sekä EU:sta. Loppurahoitus on kuitenkin vielä haussa.
Investointi kiinnostaa, vaikka tilan tuloksen voitollisuus on tänä vuonna epävarma maidon alhaisen hinnan takia. Kaksi edellistä vuotta olivat kuitenkin Mennalan mukaan hyviä.
”Tänä vuonna tulot jäävät selvästi heikommaksi. Toisaalta kuitenkin myös kustannukset ovat pienentyneet samassa suhteessa.”
Usko tulevaisuuteen on kuitenkin vahva.
Mennalan sekä tilanhoitajana toimivan Arto Auerin mukaan Viron maataloudella on erinomaiset edellytykset selvitä avoimessa markkinakilpailussa. Vielä nyt kilpailukykyä heikentää tosin se, että maataloustuet ovat Virossa kuten muuallakin Itä-Euroopassa paljon pienemmät kuin lännessä. Mennalan mukaan tämä johtuu osittain siitä, ettei Viron maataloustuottajilla ole ollut MTK:n tasoista yhteistä edunvalvontaa.
”Tulevaisuudessa tukien merkitys viljelijöiden tulonmuodostuksessa tulee vääjäämättä vähenemään. Tähän suuntaan on ajamassa maailman kauppajärjestön WTO:n painostus sekä se, etteivät tuet kuulu ylipäänsä vapaaseen markkinatalouteen.”
Viron perustavia valtteja Suomeen verrattuna ovat Mennalan mukaan eteläisempi sijainti, pitempi kasvukausi sekä tuotteiden lyhyt matka Keski-Euroopankin markkinoille. Mennala kiittää samalla maan luontaista viljavuutta sekä viljelyä helpottavaa tasaisuutta.
Maininnan ansaitsee myös peltomaan hinta, joka on paljon suomalaista maata halvempaa. Miesten mukaan etenkin vuokrahinnoissa hintalappu on usein suunnilleen sama, mutta etelässä hinta on kruunuina. Hinta on tällöin noin 15 kertaa halvempi kuin meillä. Myös ostettaessa hinta voi olla kymmenesosa Suomen hinnoista.
”Hinnat ovat nousseet siitä, mitä ne olivat itsenäisyyden alussa. Samalla kuitenkin tiloilla on reilun kymmenen vuoden kuluessa tehty myös arvoa lisäävää työtä. Rahalla saa nyt tavallaan arvokkaamman paikan kuin itsenäisyyden alussa.”
Miehet kirjaavat pluspuolelle myös sen, että Virossa on hyvät mahdollisuudet elinkelpoisen kokoluokan tilojen muodostamiseen.
Taustalla on Stalinin toteuttama pakkokollektivisointi, minkä yhteydessä tuskallinen rakennemuutos pienistä perheviljelmistä suuriksi yksiköiksi toteutettiin kovakouraisen tehokkaasti. Uudessa Virossa tiloja yritettiin palauttaa entisille omistajaperheille, mutta tässä ei täysin onnistuttu. Suurten yksiköiden kokoamista ei näin hankaloita samanlainen omistusrakenne kuin Suomessa.
Auer huomauttaa lisäksi siitä, ettei maan omistukseen liity Virossa mitään erityistä ongelmaa. Maatalousmaasta joutuu maksamaan eräänlaista kiinteistöveroa 3 euroa hehtaarilta, mutta omistuksen käsite ja siihen liittyvät oikeudet ovat samanlaisia kuin meillä. Muuten tiloja ei veroteta lainkaan muuten kuin ulos nostettavien voittojen osalta. Tämäkään vero ei ole progressiivinen.
”Viro on EU-maa ja ihmisten mentaliteetti länsimainen. Vastoin monien mielikuvia maanomistukseen ei liity samanlaisia ongelmia kuin Venäjällä.”
Talouskriisi avasi lukon hetkeksi
Suomalaisviljelijöiden ”etabloitumista” Viroon hillitsee kuitenkin se, että peltomaata on vähän ja se on periaatteessa jo käytössä. Peltomaata ei miesten mukaan yksinkertaisesti ole normaalisti juuri myytävänä.
Nyt talouskurimus on avannut tämän lukon ainakin hetkeksi.
Mennala näkee taustalla etenkin ruotsalaisten pankkien aggressiivisen invaasion Viron kiinteistömarkkinoille nousukauden aikana. Lainaraha puhalsi hintakuplaa, joka paisui kiinteistöbisneksessä melkoisiin mittoihin. Huoneneliöt maksoivat Tallinnassa parhaimmillaan samoja hintoja kuin tuntuvasti laadukkaammat neliöt Helsingissä.
Kuplan paisuessa lainarahaa alkoi pienellä viiveellä vyöryä myös maatilakauppoihin. Kehitystä vauhditti se, että Virossakin alettiin saada EU:n investointi-tukia maatalouteen. Tämän myötä pankit ja myös muut talouselämän vaikuttajat saivat uutta uskoa viljelybisneksen mahdollisuuksiin.
Mennala kertoo, että tarinan tässä vaiheessa tilojen omistajiksi alkoi ilmestyä pesunkestäviä bisnesmiehiä, joiden suhde maatalouteen oli varsin etäinen. Isolla tiloilla saattoi olla omistajia, joilla ei ollut minkäänlaista taustaa viljelijöinä.
”Nämä olivat usein tallinnalaisia liikemiehiä, jotka olivat hankkineet tilan ruotsalaispankkien lainarahalla tilan ollessa kaupan vakuutena.”
Mennalan mukaan liikemiesten isännyys ei aina ollut laadultaan parasta mahdollista.
”Viljelyyn liittyy aina tietty pitkäjänteisyys ja tilan vähittäinen kehittäminen pienillä, arkipäiväisillä toimenpiteillä. Liikemiesten isännyys ei ollut tällaista kärsivällistä omistusta, sitoutuminen tilaan ja sen perustava kehitystyö jäi usein puuttumaan. Voittovarat otettiin ulos eikä niitä käytetty tilojen kehittämiseen.”
Talouskriisin yllättäessä moni liikemiesisäntä päättikin vaihtaa alaa. Lukuisat tilat ajautuivat joko konkurssiin tai sen partaalle tulovirran ehtyessä ja lainojen painaessa. Joissain tapauksissa pesää myös realisoitiin esimerkiksi konekantaa myymällä ennen edessä häämöttävää konkurssia. Mennalan mukaan tämäntapainen toiminta on johtanut vararikkoon myös todella hyviä ja elinkelpoisia tiloja.
Näin moni tila on nyt päätynyt lainan vakuutena pankille, jonka toimenkuvaan ei todellakaan kuulu maanviljely. Vielä useampi sinnittelee samalla päivästä toiseen vararikon partaalla velkojien ja omistajien yrittäessä löytää tilalle ostajaa ennen lopullista konkurssia.
”Juuri nyt Virossa onkin tuhannen taalan paikka, joka ei tule kestämään ikuisesti. Suhdanteet ja hinnat kääntyvät nousuun yhtä nopeasti kuin laskuun. Aivan varmaa on, että tiloja myydään nyt Virossa niiden todellista arvoa halvemmalla.”
Lue koko juttu KM:stä
Heikki Jaakkola