Vapaata kaistaa taivaalta
13.10.2011
Sonera aloittaa satelliittipohjaisten internetyhteyksien tarjoamisen Suomen alueella pitkän tauon jälkeen. Potentiaalisia käyttäjiä mietityttää luonnollisesti ennen kaikkea se, mitä etuja satelliittiyhteys tuo muihin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin verrattuna.
Soneran satelliittiyhteys saapuu mielenkiintoisen markkinatilanteen keskelle. Nopeiden ja luotettavien verkkoyhteyksien tarjoaminen harvaan asutuille alueille on asia, johon ei maassamme toistaiseksi ole ilmaantunut läheskään kaikki tarpeet tyydyttävää ratkaisua. Kaapelien vetäminen pitkien matkojen päähän ei ole viestintäyhtiöille kannattavaa, ja olemassa olevaakin lankaverkkoa ollaan kovaa vauhtia ajamassa alas ja korvaamassa erilaisilla langattomilla ratkaisuilla.
Vielä pari vuotta sitten haja-asutusalueiden yhteysratkaisuksi rummutettiin Digitan rakentamaa @450-verkkoa. Tässä matalaa 450 megahertsin taajuusaluetta käyttävässä verkossa ongelmaksi muodostui kuitenkin käytetty Flash-OFDM-tekniikka, joka ei yleistynyt odotetulla tavalla.
Päätelaitteet jäivät näin huomattavan kalliiksi ja suuriksi. Lisäksi teleoperaattoreiden rakentamat umts 900 -verkot söivät harvemmin asuttujen alueiden yhteysmarkkinoista suuren osan. Tällä hetkellä @450:tä ei enää käytännössä kehitetä eikä peittoaluetta laajenneta, vaikka yhteydet ovatkin toistaiseksi saatavilla.
Teleoperaattorien tarjoama, 900 megahertsin taajuusaluetta hyödyntävä 3g-verkko eli umts 900 on sen sijaan osoittautunut jo menestykseksi. Verkon laajentaminen sujuu käytännössä päivittämällä nykyiset gsm-puhelintukiasemat, joten kattavan verkon rakentamisen kustannukset eivät nouse kohtuuttomiksi.
Umts 900:aa voi käyttää lukuisilla eri laitteilla pc:hen kytkettävistä ”mokkuloista” uusiin älypuhelimiin. Sen peittoalue jättää kuitenkin tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessakin toivomisen varaa erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asutuimmilla alueilla.
Satelliitti kattaa
Satelliitti-internet iskee juuri haja-asutusalueiden markkinoihin, joita muut yhteystavat eivät syystä tai toisesta palvele. Sen merkittävin myyntivaltti on lupaus korkeasta maksimi-
nopeudesta. Soneran tarjoa-massa ratkaisussa korkein nopeusluokka on miltei kaikkeen käyttöön teoriassa riittävät kymmenen megabittiä käyttäjän suuntaan ja neljän megabittiä verkon suuntaan eli lyhyemmin merkittynä 10/4 Mbps.
Lukema on suhteellisen kilpailukykyinen esimerkiksi puhelinkaapelien kautta toteutettujen adsl-liittymien kanssa. Niille tyypillinen markkinoitu nopeus on 8/1 tai 10/1 Mbps. Toisin kuin monissa vanhemmissa satelliitti-internettoteutuksissa, tässä yhteystyypissä myös asiakkaalta palaava liikenne kulkee satelliitin välityksellä, eli mitään muita laitteita tai yhteyttä satelliittiantennin ja -modeemin lisäksi ei tarvita.
Upouuden, Eutelsat-yhtiön operoiman KA-SAT-satelliitin kautta toteutettu yhteys kattaa periaatteessa koko Suomen alueen aina ulkosaaristoa ja pohjoisinta Lappia myöten. Aivan kuten satelliittitelevision vastaanotossa, maaston muodot rajoittavat kuitenkin vastaanottopaikkaa, sillä antennin ja satelliitin välillä on oltava esteetön näköyhteys.
Koska satelliitti kiertää maata päiväntasaajan leveyspiirillä, näkyy se taivaalla sitä alempana, mitä pohjoisempana ollaan. Lapissa matalatkin nyppylät tai puut voivat peittää näköyhteyden, mikä voi vaatia antennin asennuksen kauemmaksi käyttöpaikasta tai jopa estää käytön kokonaan. Pohjois-Suomessa tarvitaan myös etelässä riittävää 80-senttistä lautasantennia kookkaampi 1,2-metrinen lautanen.
Satelliittiyhteydessä käytetään huomattavan korkeaa 20-30 gigahertsin mikroaaltotaajuutta, jonka etuna matalampiin taajuuksiin on suurempi tiedonvälityskyky. Huonona puolena on se, että antennin ja satelliitin välille sattuva sade, lumi tai paksu pilvi vaimentavat signaalia huomattavasti.
Käytettyyn lähetystekniikkaan sisältyy kuitenkin keinoja, joilla sään vaikutusta pyritään kompensoimaan, jotta yhteys ei katkeaisi kokonaan. Esimerkiksi rankan sateen tai lumituiskun aiheuttamat käyttökatkot ovat kuitenkin mahdollisia, ja antenni on pidettävä puhtaana lumesta ja roskasta.
Vaivana viiveet
Useimmat satelliitti-internettoteutukset perustuvat niin kutsutulla geostationaarisella kiertoradalla sijaitseviin satelliitteihin, jollainen KA-SAT:kin on. Ratakierros on tismalleen maan vuorokauden mittainen, joten maasta katsoen satelliitti näyttää pysyvän paikallaan taivaalla, ja antenni voidaan suunnata pysyvästi suoraan siihen.
Geostationaarinen rata sijaitsee päiväntasaajalta katsoen noin 36 000 kilometrin korkeudessa. Internetyhteyden toteutuksessa tämä tarkoittaa sitä, että jokainen tietokoneelta nettipalvelimelle lähtevä tiedonsiirtopakettien vaihto joutuu kulkemaan pitkän matkan. Käyttäjän paketti lähetetään satelliittiin, sieltä maa-asemalle ja maa-asemalta maanpäällisen internetin ylitse palvelimelle. Palvelimen vastauspaketti lähtee takaisin maa-asemalle, sieltä satelliittiin ja satelliitista lopulta takaisin käyttäjälle.
Mikroaaltojen valon nopeu-della taittamaa matkaa kertyy yhteensä lähes 150 000 kilometriä. Koska valon nopeus tyhjiössä on noin 300 000 kilometriä sekunnissa, syntyy etäisyydestä noin puolen sekunnin viive. Kun mukaan lisätään lähetin- ja vastaanotinlaitteiden sekä internetin aiheuttamat viiveet, aiheutuu käyttäjän yhteyspyyntöihin kaikkiaan noin 0,6-1 sekunnin viive.
Langallisen nettiyhteyden vasteaika, jota kutsutaan myös pingiksi, on useimmiten alle 0,1 ja parhaissa yhteyksissä jopa alle 0,02 sekuntia. Mobiili- eli niin sanotuissa mokkulayhteyksissä viive on pidempi, mutta jää silti tyypillisesti 0,1-0,3 sekuntiin.
Tavallisessa www-surffailussa sekunnin luokan vasteaika on havaittava, muttei varsinaisesti häiritsevä. Poikkeuksena ovat salatut yhteydet, kuten verkkopankin käyttö, jotka vaativat monimutkaisen, satelliittiyhteydellä jopa useita sekunteja kestävän kättelyoperaation käyttäjän tietokoneen ja palvelimen välillä.
Tekstimuotoista viestintää, kuten sähköposteja, viive ei luonnollisesti häiritse, mutta puheviestintään kuten Skype-puheluihin viive aiheuttaa tottumista vaativan ilmiön, kun vastapuoli reagoi aina sekunnin-parin viiveellä. Samanlainen ilmiö on esiintynyt pitkään myös satelliitin kautta välitettävissä perinteisissä ulkomaan-puheluissa.
Kaikkein pahimmin pitkästä vasteajasta eli ”huonosta pingistä” kärsivät toimintapainotteiset monen pelaajan verkkopelit, joiden pelaaminen satelliittiyhteydellä on käytännössä mahdotonta. Jos yhteys on puhtaasti työkäytössä, muodostuu tämä tuskin ongelmaksi, mutta koska se hankittaneen usein palvelemaan myös asuinkiinteistöä, on asia hyvä ottaa huomioon.
Mutkaton asennus ja käyttö
Soneran satelliittilaajakaistan voi tilata joko valtuutetun asennusliikkeen käyttökuntoon asentamana tai asentaa itse. Antenni on tärkeää suunnata tismalleen oikein, missä auttaa erityinen suuntaustila, jossa vastaanotinyksikkö antaa äänimerkkejä kohdistamisen avuksi. Erillisiä mittareita tai ohjelmistoja asennuksessa ei tarvita.
Kun antenni on asennettu, ei satelliitti-internet eroa käytön puolesta juuri millään tavalla esimerkiksi adsl-yhteydestä. Antenniin paksuhkolla kaapelilla kytkeytyvä modeemi on pienen kokonsa ansiosta helppo sijoittaa, ja se on varustettu tavanomaisella ethernet-verkkoliitännällä. Modeemiin voidaan kytkeä joko yksi tietokone suoraan tai esimerkiksi langattoman verkon muodostava reititin, jolla nettiyhteys voidaan jakaa kuinka monelle tietokoneelle tahansa.
Artikkelia varten satelliitti-yhteyttä kokeiltiin lyhyesti Soneran tiloissa Helsingissä. Antennina oli tavanomainen 80 senttimetrin satelliittilautanen, eikä toteutus muutenkaan poikennut millään lailla käyttäjille tarjolla olevasta.
Yhteyden käyttäminen tietokoneella oli ongelmatonta, mutta myös satelliittiyhteyden heikkoudet muistuttivat testin aikana itsestään. Ohitse kulkeva ukkospilvi ja voimakas sade estivät yhteyden toiminnan noin viiden minuutin ajaksi. Sateen laantuessa yhteys muodostui kuitenkin nopeasti uudestaan.
Saavutetut nopeudet jäivät sateen jatkuessa luvattua alhaisemmiksi erityisesti paluukanavassa, mutta ei ole erityistä syytä olettaa, ettei luvattua kymmenen megabitin nopeutta tilaajalle päin voitaisi ongelmattomalla säällä saavuttaa. Vasteajat jäivät odotetuiksi, 600-900 millisekunnin eli puolesta yhteen sekunnin välimaastoon.
Saatavilla loppuvuodesta
Sonera testaa parhaillaan satelliittinettiä pilottiprojektina noin sadan yksityisen ja yrityskäyttäjän voimin eri puolella Suomea. Yleisesti saataville tuote on tarkoitus tuoda vuoden 2011 aikana.
Hinnoittelun kaikkia yksityiskohtia ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta halvimmillaan yhteyden hinnaksi on kaavailtu noin 40 euroa kuukaudessa. Sillä saa useimpiin perustarpeisiin hyvin riittävän 6/1 megabitin liittymänopeuden. Palvelu ei siis kilpaile hinnalla muiden laajakaistatyyppien kanssa.
Merkittävämpi huomioitava asia on liittymän datasiirtokatto, joka on edullisimmassa liittymässä varsin tiukat neljä gigatavua kuukaudessa, mutta kasvaa korkeammalla kuukausimaksulla. Siirtokaton tullessa vastaan yhteysnopeutta rajoitetaan, mutta käyttäjä voi halutessaan ostaa lisää kaistaa giga-tavun erissä.
Monilla käyttäjillä, jotka harjoittavat pääasiassa kevyttä surffailua ja sähköpostin vaihtoa, katto ei tule vastaan koskaan. Katsomalla esimerkiksi teräväpiirtotarkkuuden videota YouTubesta siirtosaldo voi kuitenkin täyttyä jopa muutamassa tunnissa.
Datasiirtokatto on vasteajan ohella toinen satelliittiyhteyden merkittävä kompastuskivi kilpaileviin yhteystyyppeihin nähden. Langallisissa yhteyksissä kattoa ei ole lainkaan, ja vaikka 3g-yhteyksien asiakassopimuksissa on yleensä maininta kuukausikohtaisesta maksimisiirtomäärästä, ei sitä yleensä sovelleta kuin huomattavan suurissa ylityksissä.
Mitään massatuotetta satelliittilaajakaistasta ei tule. Useimmissa paikoissa joko langallinen laajakaista tai 3g-verkkoa hyödyntävä mobiililaajakaista on edullisempi, vasteajoiltaan parempi ja mahdollisesti myös nopeampi. Syystä tai toisesta näiden mahdollisuuksien ulottumattomissa olevaan kiinteistöön kyseessä saattaa kuitenkin olla jopa ainoa tapa päästä käsiksi nopeaan internet-yhteyteen.
www.sonera.fi/tietokone+ja+yhteydet/nettiyhteydet/satelliittilaajakaista
Aleksi Vähimaa