Kevään salmonellaepidemia muuttaa alan säädöksiä
11.9.2009
Rehutehtaiden tuotantoympäristönäytteenotosta tullaan säätämään laissa entistä yksityiskohtaisemmin. Rehujen kuumennuksesta tulee pakollista. Myös tuotantoeläinten salmonellavalvonnan ohjeisiin tulee muutoksia.
Lainsäädännön tiukentamisen lisäksi rehuperäisten salmonellaepidemioiden ennaltaehkäisy vastaisuudessa edellyttää, että alan toimijat miettivät tarkasti oman toimintansa riskikohdat, miten ne voidaan löytää ja miten niihin vaikutetaan, katsotaan maa- ja metsätalousministeriössä.
Sika- ja kanatiloja koetteli alkuvuonna salmonella Tennessee -epidemia. Edellisen kerran Suomessa taisteltiin rehuista levinneen salmonellan kanssa 14 vuotta sitten, silloin nauta-tiloilla. Ministeriön asettama työryhmä pohti alkukesällä muutostarpeita rehujen kuumennuskäsittelyyn ja näytteenottoon. Mukana olivat edustajat MMM:n lisäksi Evirasta ja ETT ry:stä.
Keväiset tapahtumat osoittivat, ettei näytteenotto raaka-aineista ja valmiista rehuista riitä paljastamaan salmonellasaastuntaa rehunvalmistuksessa. Herkemmin saastunta paljastuu tuotantolinjoilta ja muualta ympäristöstä otetuista pöly- ja sivelynäytteistä.
Useimmat rehunvalmistajat ottavat tuotantolaitoksissaan ympäristönäytteitä omavalvontaohjelmiensa puitteissa, mutta laki ei siihen vielä määrää.
”Rehutehtailla on sama velvollisuus noudattaa omavalvontaa kuin elintarvikealan toimijoilla. HACCP-periaatteen mukaisesti tuotannon vaarapaikat arvioidaan ja mietitään riskinhallintakeinot ja näytteenottorutiinit niiden mukaan. Lopullinen omavalvonnan toteutus on vaihdellut riippuen toimijasta”, selvittää eläinlääkintöneuvos Terhi Laaksonen MMM:stä.
Tähän asti omavalvontasuunnitelmaa ei ole tarvinnut hyväksyttää viranomaisilla, eikä hyväksyntää olla säätämässä uuteenkaan lakiin. Lakiin tulee kuitenkin minimivaatimukset ympäristönäytteiden otosta.
”EU:n periaate on, että elintarvike- ja rehutoimijat tiedostavat ja hallitsevat itse toimintansa riskit”, Laaksonen sanoo.
Raaka-aineet tiukempaan syyniin
Tuontiraaka-aineiden valvonnasta työryhmä esitti kaksi vaihtoehtoa elokuussa jättämässään mietinnössä. Öljykasvipohjaisten rehujen, joissa salmonellaa tavataan useimmin, näytteenotto tulisi säätää nykyistä tiheämmäksi, ja muut rehuraaka-aineet tarkastettaisiin nykyisen menettelyn mukaan. Toisen ehdotuksen mukaan näytteenottoa tiukennettaisiin niistä raaka-aineista, jotka menevät suoraan tiloille ja käytetään kuumentamatta.
Isosta rehuerästä ei millään näytteenottomenetelmällä saa-da sataprosenttisen varmaa tulosta. Laaksosen mukaan Suomessa asia on kuitenkin pyritty hoitamaan mahdollisimman hyvin. Näytteitä otetaan jo nykyisin enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa.
”Perusidea on pitää kaikki raaka-aineet mahdollisimman salmonellavapaina, jotta tehdasympäristöt eivät saastuisi. Tehtaalla saastunnan välttäminen on vaikeaa, jos salmonella tulee alueelle raaka-aineiden mukana.”
Kuumentaminen tuhoaa salmonellan, mutta rehu voi saastua myös vasta kuumennuksen jälkeen. Näin tapahtui Suomessa sekä vuoden 1995 että uusimmassa salmonellaepidemiassa.
Laaksosen mukaan tuotantolinjan ympäristö kuumennuksen jälkeen on paljastunut kriittiseksi kohdaksi, johon on keskityttävä aiempaa terhakammin.
Siirtymäaikaa laitehankinnoille
Työryhmän ehdotuksista järjestettiin elokuun lopussa kuulemistilaisuus, joka antoi lisäeväitä asetustekstin sorvaamiseen. Terhi Laaksosen mukaan tekstit pyritään saamaan valmiiksi syksyn aikana.
Näytteenottoa ja kuumennusta koskevat muutokset voidaan säätää asetuksella jo tämän vuoden puolella. Sen sijaan omavalvontanäytteitä tutkivien laboratorioiden hyväksyntää ja tutkimusmenetelmiä koskeviin muutoksiin vaaditaan lakimuutos.
”Näytteenottoa voidaan tiukentaa heti. Kuumennuskäsittelyn lisääminen rehulinjaan vaatii toimijoilta kalliitakin investointeja ja työryhmä esittää vaatimukselle kolmen vuoden siirtymäaikaa”, Laaksonen kertoo.
Kuumennuslaite yhdelle valmistuslinjalle maksaisi vähintään puoli miljoonaa euroa. Joillekin pienemmille sikojen ja nautojen rehuja valmistaville yrityksille vaatimus rehujen kuumentamisesta aiheuttaisi kestämättömän kustannuspaineen.
”Jos kuumennus 81 asteeseen tulee pakolliseksi myös naudan ja sian rehuseoksille, valmistajien investointikulut olisivat yhteensä noin 10 miljoonaa euroa. Luvussa ei ole mukana kaikkein pienimpiä toimijoita. Monet niistä eivät kyselyssä arvioineet investointikulujen suuruutta, koska kuumennuspakko muuttaisi toiminnan kannattamattomaksi.”
Lue koko juttu KM:stä
Raila Aaltonen