Härkäpapua ohran tilalle
11.9.2009
Härkäpapu päihittää rehuohran kuusi-nolla. Pavulle on kysyntää, sen viljely on halpaa ja siitä maksetaan tällä hetkellä ohraan verrattuna kolminkertaista hintaa. Ohran interventio loppuu vuoden päästä. Sadan euron takuuhintaa ei jatkossa enää ole, vaan markkinat määräävät mitä ohrasta maksetaan. Härkäpavun viljelyn odotetaan ponnahtavan ensi keväänä Etelä-Suomessa rivakkaan kasvuun, jos vain kylvösiementä riittää.
Tuusulalainen Arto Hanelius esittelee metrin korkuista härkäpapukasvustoaan tyytyväisin mielin. Lohko näyttää hyvältä, lakoa tai aukkopaikkoja ei ole, ja rikkakasvitilanne on hyvin hallussa. Näyttää olevan tulossa mukavan kokoinen ja laadukas sato, joka päätyy rehuksi läheiselle luomulypsykarjatilalle.
Luomuvalkuainen menee helposti kaupaksi, mutta niin menisi tavanomaisestikin tuotettu. Valkuaisomavaraisuus on Suomessa alle 15 prosenttia, eli valkuaiskasveille olisi menekkiä. Viljaa sen sijaan tuotetaan liikaa. Suomen Rehu maksaa härkäpavusta 230 euroa tonnilta, rehuherneestä saa sata euroa vähemmän. Rypsin ja rapsin hinta on tällä hetkellä 270 euroa tonnilta, mutta viljelykustannukset ovat härkäpapua suuremmat, sillä lannoitus- ja kasvinsuojelukustannukset ovat korkeat.
Haneliuksen on vaikea ymmärtää kannattamatonta ohran ylituotantoa, vaikkei ongelma sinänsä häntä koske. Tila on ollut luomussa jo vuodesta 1995 lähtien. ”Tällä tilalla tuotannon määrää markkina-tilanne. Päätuotantokasvi on toistaiseksi ollut luomuvehnä. Tänä syksynä kylvetään ruista, koska sille on kysyntää.”
Helsingin Myllyn Järvenpään tehdas on Haneliuksen tilan lähituntumassa. Se kaventaa mukavasti rahtikustannuksia.
Härkäpavun haasteet
Hanelius on viljellyt luomuhärkäpapua vuodesta 2005 lähtien. ”Papuun siirryttiin, kun herneen viljely meni mahdottomaksi hernekääriäisen takia. Se vei yli puolet sadosta”. Luomutuotannossa palkokasveja on oltava vähintään 30 prosenttia viljelykierrosta kullakin lohkolla. Siksi luomupuolelta löytyy alan paras osaaminen ja pitkäaikaisimmat kokemukset härkäpavun viljelystä.
Pavun viljely ei ole Haneliuksen mielestä sen monimutkaisempaa kuin herneenkään. Tuholaisia ei ole ollut, eikä tautejakaan suklaalaikun lisäksi. Rikkaruohot ovat pysyneet myös aisoissa.
Miksi papua ei viljellä Suomessa enemmän, esimerkiksi kotieläintiloilla rehuksi? Hanelius otaksuu syyksi perinteitä. Kevätviljoihin ja niiden viljely-tapoihin on totuttu. ”Monet viljelijät eivät suostu menemään puimurin kanssa pellolle enää syys-lokakuussa. Pavun kanssa on kuitenkin pakko. Puinti menee aina tiukoille, ja meilläkin on puitu yleensä läpi yöt.”
Puinti venyy syys-lokakuun vaihteeseen, aivan kuten öljykasveilla ja myöhäisimmillä vehnillä. Puintiolosuhteet voivat olla hyvinkin haastavat. ”Puimuria ei saada enää lokakuussa pestyksi. Se yritetään puhaltaa mahdollisimman kuivaksi talvi-säilytystä varten, ja pestään vasta seuraavana kesänä.”
Härkäpapu ei ole kuitenkaan jäänyt Haneliuksen tilalla koskaan korjaamatta. Satoa tulee yleensä 2 000-3 000 kiloa hehtaarilta. Yhtenä vuonna papu onnistui täydellisesti, ja hehtaarisato oli yli kolme tonnia. Eräänä vuonna taas elokuun alussa oli pitkä kuuma poutajakso, ja papu pääsi huomaamatta kypsymään ennen aikojaan.
”Papu oli vasta polvenkorkuista, kun koko kasvusto tuleentui. Pellolla kävellessä kuului vain poksahduksia, kun palot avautuivat ja siemenet karisivat maahan. Puimaan mentiin saman tien, mutta osa sadosta oli jo menetetty ja talteen saatiin vain tuhannen kiloa hehtaarilta.”
Pitkän kasvuajan lisäksi härkäpavun rasite on suuret satovaihtelut. Papu reagoi viljoja voimakkaammin ympäristöolosuhteisiin. Erityisesti kuivuus vähentää satoa. Toisaalta papu ei ota nokkiinsa keväthalloista, ja pysyy hernettä tanakammin pystyssä. Sillä ei ole myöskään merkittäviä tuholaisongelmia.
Kuivaus kahdessa erässä
Pääsato on valmista, kun suurin osa paloista on mustia ja alimmat palot alkavat varistaa siemeniä. Silti kasvustossa on yleensä aina vihreitä papuja joukossa, ja kosteusprosentti on puidessa väistämättä yli 20. Tarkka puinti-ajankohta määräytyy säätiedotuksen mukaan.
”Papu vaatii sateen jälkeen kahdesta kolmeen päivään ennen kuin se kuivuu puintikuntoon. Jos sen pui märkänä mössönä, itävyys kärsii ja kuivaus on hidasta”, Hanelius kertoo.
Hanelius on huomannut, että mitä tiheämpi ja rehevämpi kasvusto on, sen tasaisemmin se tuleentuu. Sen sijaan harva ja rikkakasvien vaivaama kasvusto kypsyy epätasaisesti ja jatkaa kasvuaan loputtomiin, ja sen puinti on hankalaa.
Hanelius pui papukasvuston varstasillat aina auki, kierrokset alhaalla ja tuuli täysillä. Siemenet ovat suuria ja halkeilevat helposti. Tuhannen siemenen paino on noin 350 grammaa. Kuivausta ei saa tehdä alle 14 prosentin kosteuteen, etteivät siemenet rikkoontuisi.
Härkäpavun kasvuohjelman laatinut Martti Yli-Kleemola Hankkija-Maataloudesta suosittelee hidasta kuivausta. ”Siemenet kuivuvat helposti pinnalta, mutta sisus jää kosteaksi. Siemen pitäisi kuivata kahdessa erässä, jäähdyttää välillä, ja kuivata sitten uudestaan. Näin sisuskin kuivuu hyvin eikä siemen halkeile.”
Yli-Kleemola neuvoo käyttämään matalaa, alle 50 asteen lämpöä alkuun, sen jälkeen seisotusta vuorokauden ajaksi, jonka jälkeen kuivaus laitetaan uudelleen päälle. Varsinkin siemeneksi otettava tavara tulisi kuivata näin. Hanelius suosittelee samaa, vaikkei itse ehdi koskaan puljaamaan kuivauksen kanssa yhtä perusteellisesti. ”Kuivaan sadon yleensä kerralla, mutta seisotan sitä ensin kärryssä vuorokauden ajan.”
Haneliuksen pavuilla ei ole ollut itävyysongelmia, vaikka kuivaus onkin tehty kerralla 15 prosenttiin. Toisaalta taas Hanelius pui pavun vasta sitten, kun se on aivan valmista.
Lue koko juttu KM:stä
Annaleena Ylhäinen