Seitsemän lypsyrobottia tehokäytössä
15.1.2010
Tehokkuus on aika lailla huipussaan, kun maitotila pystyy tuottamaan 470 litraa maitoa työtuntia kohti. Sellainen tila löytyy Tanskan eteläosasta. Isäntä taitaa laskemisen ja johtamisen. Arlan hallituksen pitkäaikaisena jäsenenä hänellä on myös näköalapaikka eurooppalaiseen maidontuotantoon.
Tanskassa työ on vielä kalliimpaa kuin Suomessa. Siksi työn käyttö pyritään minimoimaan, ja siinä tanskalaiset ovat onnistuneetkin. Myös maidontuotannossa.
Yksi Tanskan huipputehokkaista maidontuottajista on Jan Toft Nørgaard (49), joka tuottaa maitoa Ribessä Etelä-Jyllannissa, lähellä Tanskan länsirannikkoa ja Saksan rajaa. Nørgaardin navetasta lähtee maitoa noin 470 kiloa työtuntia kohti.
Tämäkään teho ei vielä Nørgaardille riitä. Jatkossa isäntä uskoo pääsevänsä noin 500 kiloon työtuntia kohti, kun lehmäluku saadaan lähiaikoina täyteen. Karjan keskituotos on 10 300 kiloa lehmää kohti vuodessa.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomessa ProAgrian Tilakunnon mukaan vuonna 2008 paras neljännes tiloista tuotti 105 kiloa maitoa työtuntia kohti ja paras 10 prosenttia tiloista 139 kiloa. Keskimäärin ProAgrian seurannassa mukana olevat suomalaiset maitotilat ovat viime vuosina päässet 70–80 maitokiloon työtuntia kohti.
Tehokkuus ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, eikä tanskalaistilan velkoja käy kateeksi. Nørgaard sanoo investoineensa viimeisen yhdeksän vuoden aikana tilaansa yhdeksän miljoonaa euroa, kaiken pankkilainalla, jonka korko on suomalaisittain kova, noin kuusi prosenttia. Lainasta hän on maksanut pois noin neljä miljoonaa euroa. Loput viisi miljoonaa on tarkoitus pitää erilaisina velkoina.
Pihattonsa rakennuskustannuksiksi ilman koneita isäntä laskee noin 4000 euroa lehmäpaikkaa kohti. Koneiden ja nuorkarjapaikkojen kanssa hän päätyy noin 8000 euroon.
Laajennusta ja luottamustoimia
Jan Toft Nørgaardin vanhemmat aloittivat maataloustuotannon vuonna 1958. Silloin tilalla oli 12 lehmää, 3 emakkoa ja 21 hehtaaria peltoa.
Tilaa on kasvatettu vähän kerrallaan, mutta järjestelmällisesti. Kun Jan Toft Nørgaard sai maatalousopintonsa päätökseen vuonna 1981, rakennettiin ensimmäinen osa nykyisestä navetasta. Tuolloin karjassa oli 40 lehmää. Uusi ja vanha navetta täyttyivät nopeasti ja vuoden päästä tilalla oli jo 125 lehmää.
1990-luvulla Nørgaard hoiti tilaa yhdessä vanhempiensa kanssa. He ostivat naapuritiloja ja lisäsivät lehmälukua vielä 145:een. Lehmät hoidettiin parsinavetassa.
Vaikka laajentamisessakin on riittänyt tekemistä, Jan Toft Nørgaard on jo pitkään ollut mukana maatalouden luottamustehtävissä. Hänet valittiin vuonna 1995 paikalliseen viljelijäyhdistykseen, jossa hän päätyi jo vuoden pestin jälkeen puheenjohtajaksi. Vuonna 1998 hänet valittiin Arlan hallitukseen, jossa hän on jäsenenä edelleen.
Isännän luottamustoimet ovat osaltaan mahdollistaneet palkatun työvoiman käytön, ja onnistuneet rekrytoinnit tilan kehityksen. Vuonna 1992 palkattu karjamestari on tilalla edelleen töissä.
Vuonna 1998 karjamestari sanoi, että ennen kuin isäntä täyttää 40 vuotta, karjalle on saatava pihatto. Isäntä myöntyi tähän ja vuonna 2000 rakennettiin 160 lehmän pihatto lypsyasemineen.
Vuonna 2004 karjakoko lähes tuplattiin 220 lehmään pihattoa jatkamalla. Nyt pääpihatossa on paikat yli 400 lypsävälle ja lisää lehmiä on suunnitelmissa.
Tarkkailurobotti tehostaa työtä
Kun lehmäluku kasvoi ja isännän ajasta suuri osa kului luottamustehtävissä, emäntä kypsyi tilan pyörittämiseen, varsinkin kun karja lypsettiin kolmesti päivässä. Yhdeksästä työntekijästä osa päätettiin tuolloin korvata lypsyroboteilla.
Seitsemän Lelyn lypsyrobottia aloitti työnsä alkuvuonna 2008. Ne asennettiin vanhaan navettaan siten, että kuusi robottia lypsää pääkarjaa keskellä pihattoa.
Seitsemäs robotti on asennettu erilleen muista ja sille kootaan kaikki lisähuomiota vaativat eläimet, kuten hiehot, vastapoikineet, ontuvat, utaretulehdusta sairastavat tai muuten tarkkailtavat. Näille on 40 parren osasto ja kaksi olkipohjaa, joilla sairaiden eläinten on mukava tervehtyä ja poikineiden palautua.
Erityistapauksille varattu erillinen tarkkailurobotti on osoittautunut monella tavalla hyväksi ratkaisuksi. Nyt muissa kuudessa robotissa ei tarvita maidon erottelua. Niissä silti seurataan utareterveyttä jatkuvasti.
Erillinen ongelmatapauksia lypsävä robotti säästää työtä, sillä kuusi robottia pyörii yhden työntekijän voimin ja työpanosta voidaan kohdistaa erityisrobotille, jolla voidaan hoitaa kaikki ongelmaeläimet keskitetysti.
Erillisen tarkkailurobotin käyttö tehostaa huomattavasti myös muiden robottien toimintaa. Marraskuussa 2009 lypsykertoja oli 2,9 vuorokaudessa ja maitoa saatiin 1900 litraa robottia kohti päivässä. Lehmiä oli tuolloin alle 500. Kuudella tuotantorobotilla lypsettiin noin 450 lehmää, 75 lehmää robottia kohti.
Tammikuussa 2010 lehmämäärä kasvaa yli 500:n ja isäntä uskoo pääsevänsä yli 2000 litraan robottia kohti päivässä. Tavoitteena on päästä 2300 litraan vuorokaudessa, kun eläimiä vielä lisätään.
Isäntä pitää tavoitetta realistisena, sillä karjassa on laajennettaessa pidetty kaikki mahdolliset eläimet. Kun pääluku saadaan 530 lehmään, aletaan joukosta karsia hidaslypsyisiä yksilöitä pois. Näin saadaan robottien kapasiteetti tehokkaaseen käyttöön.
Tuotantorobottien ihmistyön tarvetta on vähennetty tarkkaan mietityillä ratkaisuilla. Esimerkiksi ajettavat lehmät kerätään kauko-ohjattavien porttien sisään robotin viereen odottamaan lypsyvuoroa. Kun nämä eläimet pääsevät jatkamaan matkaansa vain lypsyn kautta, niiden valvomiseen ei kulu sen enempää aikaa kuin tarvitaan ajamiseen. Lypsylle haettavia on 450 lypsävän joukossa 10–20 kappaletta päivässä.
Lue koko juttu KM:stä
Pirjo Mälkiä