Maaseudusta energian tuuliaitta
15.1.2010
Varsin vaatimattomillakin ennustajanlahjoilla voi arvata, että tuulivoimalla on tilausta, kun päästöttömän energian tuotantoa lisätään. Ennen tuulivoimapuiston pystyttämistä tiluksilleen on silti syytä mättää useampi kauhallinen pakkaslunta hattuun. Tuulienergia luo mahdollisuuksia, mutta matkaan mahtuu myös sudenkuoppia, jotka voivat pilata tuulen tuottavuuslaskelmat heti alkumetreillä.
Suomessa uusiutuvan energian tavoitearvoksi on asetettu 38 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tässä urakassa tuulivoimalle asetetaan eri energialähteistä suhteellisesti suurimmat kasvupaineet. Tarkoituksena on nostaa nykyinen noin 300 gigawattitunnin vuosituotanto peräti kaksikymmentäkertaiseksi eli noin kuuteen terawattituntiin. Laitoskapasiteetissa laskien kyse olisi hyppäys noin 150 megawatista 2 500 megawattiin.
Näissä tavoitteissa maaseudun osaksi tulee tuskin jäämään sivustakatsojan rooli. Toki selvää on, että kasvualueina ovat ennen kaikkea rannikot ja ympäristöasenteiden niin salliessa jopa tunturialueet. Mutta luultavasti myös viljelylakeuksilta etsitään parin megawatin vetoisia tilkkuja sähkön viljelylle.
Maatalouden ja ennen kaikkea tilatason näkökulmasta katsoen tuulivoiman kasvattamiselle on lähes yhdensuuntaiset tarpeet kuin kansallisesti tarkastellen. Maatalouden kannattavuusyhtälöt ovat jo nykyisellään melkoisen haastavia. Niinpä kaikki energia, joka voidaan tuottaa kannattavasti omasta takaa, vaikuttaa varmasti houkuttelevalta.
Kello käy tuulivoiman eduksi myös sähkön hinnan takia. Keskiseen Eurooppaan verrattuna kilowattituntihintamme ovat edelleen suhteellisen edullisia, joten pelkoa sähkön halpenemisesta tuskin on. Pienvoimalan hankinta alkaa siis monesta maatalousyrittäjästä tuntua aina vain houkuttelevammalta. Varsinkin kun pienlaitoksen kuoletus käy sitä nopeammin, mitä kalliimmaksi sähkö käy.
Käytetty kuolettuu nopeammin
Toistaiseksi pientuulivoimaloiden kuoletusajoista puhuminen on ollut luontevaa lähinnä tapauksissa, joissa tuulesta temmotaan sähköä, jota ei muuten järkevään hintaan paikalle saataisi. Esimerkiksi saaristossa tuuli-voimaratkaisujen järkevyys on perustunut pitkälti siihen, että verkkoon liittyminen on ollut esimerkiksi pitkien merikaapelien vetämisen vuoksi vielä kalliimpaa.
Maatiloilla oman tuulivoiman käyttöönotto on jäänyt lähinnä muutamien pioneerien harteille. Yksi näistä on Sastamalan Suodenniemellä Koppelon sukutilaa pitävä Pertti Tuori, joka hankki Hollannista käytetyn, 50 000 euroa maksaneen Vestas V29 -tuulivoimalan tiluksilleen viitisen vuotta sitten.
”Tarkoituksena oli hankkia 500 kilowatin voimala, mutta sellaista ei tuohon aikaan oikein ollut saatavilla”, Tuori kertoo.
Vuoden 2004 itsenäisyyspäivästä lähtien mylly on jauhanut sähköä suoraan verkkoon. Sähkön ostosta on sovittu Vatajankosken sähkön kanssa. Viidessä vuodessa voimaa on tahkottu niin paljon, että Tuori laskee myllyn kuolettaneen itsensä jo puoliksi.
”Suomessa voimalan nelikymmenmetriseen torniin rakennettiin lisärenkaalla korkeutta kymmenisen metriä lisää. Tästä huolimatta vuosituotanto on jäänyt noin puoleen siitä, mitä Hollannissa. Todellinen tuotto on vain noin 11–12 prosenttia nimellistehosta”, Tuori myöntää.
Viranomaiskäytännöt vielä hakusessa
Edellä mainituista lukemista on helppo laskea, että sähkön nykyisillä markkinahinnoilla Tuorin voimalaa vastaava uusi samankokoinen laitos ei nykyisellä sijoituspaikallaan kuolettaisi itseään mitenkään. Ei siis ihme, että Tuori tähyää seuraavassa hankkeessaan suurempaan mittakaavaan.
”Tarkoituksena olisi perustaa lähistölle pienimuotoinen, 2–3 megawatin voimaloista muodostuva tuulipuisto. Hankkeen laajuus ja muu kohtalo ovat kiinni rahoituksesta ja siitä, millai-
set ympäristövaikutusselvitykset puistolta edellytetään. Ensimmäisen voimalan kanssa asiat olivat vielä helppoja, sillä laitokselle vaadittiin vain rakennuslupa”, Tuori valottaa.
Tuorin mainitsema YVA-menettelykysymys on yksi niistä kompastuskivistä, joita monet tulevat tuulivoimahankkeet kohtaavat. Ellei sitten käytäntöjä pikaisesti yhdenmukaisteta. Nykyisellään suhtautuminen tuulivoiman rakentamiseen vaihtelee esimerkiksi ympäristöpiireittäin tai jopa kunnittain. Pienemmän mittakaavan eli alle 10 kilowatin voimaloissa tilanne on niin ikään tapauskohtainen, joskin isoja voimaloita selvästi helpompi.
”Yli 20 toimitetun laitteiston luoman kokemuksen perusteella toimenpidelupa on riittävä valtaosassa Suomen kuntia. Raskaammat lupamenettelyt koskevat taajamissa asemakaava-alueita ja joskus maaseudulla vesistöjen rantoja”, MyPower Finland Oy:n markkinointipäällikkö Pasi Leppänen toteaa.
”Ruotsissa pientuulivoimaloiden pystyttäminen on huomattavasti helpompaa. Alle 20-metrisen maston saa pistää pystyyn jopa kaupunkialueelle kokonaan ilman lupaprosessia eli pelkästään ilmoittamalla asiasta. Oleellista on, että masto mahtuu kaadettaessa tontin sisäpuolelle. Lapojen halkaisijassa raja-arvona on kolme metriä, joka sekin lasketaan alaspäin pyöristäen”, PowerTheHome Oy:n suunnittelija Esa Eklund tietää.
Irti verkosta
Tuorin voimalaa vastaavia laitoksia on tuotu Suomeen muitakin. Osa niistä on kytketty jauhamaan lämmityssähköä tilan tuotantorakennuksiin ilman, että voimala on missään yhteydessä jakeluverkkoon. Tällöin tuotetulle sähkölle ei tietenkään tarvitse etsiä ostajaa. Samalla vältetään sähkön kauppaan ja tasehallintaan liittyvät muodollisuudet.
”Pääsääntöisesti pientuuli-voimaa kannattaa hankkia niin, että mahdollisimman iso osa tuotetusta sähköstä päätyy omaan käyttöön. Näin päästään parhaaseen kannattavuuteen ja lyhyimpiin kuoletusaikoihin”, hollantilaisia 80 ja 250 kilowatin WES-tuulivoimaloita maahantuova Eklund arvioi.
Pienemmän mittakaavan voimaloissa, niin sanotuissa mikrotuotantolaitoksissa lämmityskäyttö on yleensä halvin tapa päästä kiinni tuulivoimaan. Esimerkiksi Finnwindin myymän neljän kilowatin pientuulivoimalan Tuule T188H -versio 18 metrin harustettuun mastoon asennettuna maksaa veroineen 13 500 euroa. Tässä ratkaisussa tuotetulla sähköllä lämmitetään lämminvesivaraajaa.
”Vaatimattomissa tuulioloissa voimalan kuoletus voi silti käydä haasteelliseksi”, Finnwind Oy:n
markkinointipäällikkö Matti Kantonen myöntää.
Kantosen lausahduksessa tulee esiin tärkeä tosiasia, joka liian usein unohdetaan. Kuoletusaikoja laskettaessa tuulivoimalan sijainnilla on oleellinen merkitys. Vaikka kyse olisi kuinka modernista voimalasta, säästöeuroja ei laariin kilise, elleivät lavat pyöri vinhasti.
”Huonoon paikkaan asennettuna paraskaan voimala ei kuoleta itseään”, Eagle Tuulivoima Oy:n toimitusjohtaja Juha Siitonen kuittaa.
Lue koko juttu KM:stä
Kyösti Kyösti Isosaari