Lannoitemarkkinoilla vauhti säilyi – suunta muuttui
9.1.2009
Lannoitteiden hinnat nousivat meillä syyskuusta 2007 syyskuuhun 2008 yli 80 prosenttia. Kausiporras huomioiden meneillään olevan lannoitevuoden hinnat olivat nousemassa vieläkin enemmän, kunnes Yara Suomi ilmoitti peruvansa jo lukkoon lyödyn korotuksen ja alentavansa hintoja kesken lannoitevuoden.
Hintojen nousu välittömästi huomiota ja närää herättäneen Kemira GrowHow’n myynnin jälkeen laittoi monet miettimään norjalaisomisteisen Yaran roolia lannoitehintojen muodostumisessa. Lannoitteiden hintojen nousu ei kuitenkaan ollut pelkästään suomalainen ilmiö. Näin ollen myöskään hintojen kääntyminen laskuun ei ollut seurausta kotimaan markkinoiden tilanteesta tai pelkästään yksittäisen yrityksen hinnoitteluvoimasta.
Lannoitteiden hinnat määräytyvät maailmalla
Lannoiteteollisuuden rakenteen taustalla on monissa Euroopan maissa toteutettu huoltovarmuuteen tähtäävä politiikka. Lannoitemarkkinat olivat voimakkaasti säännellyt ja alan toimijat olivat suurelta osin kansallisia valtionyhtiöitä. Yritysten keskeiset markkinat olivat kotimaassa, mutta lannoiteraaka-aineet jouduttiin tuomaan maailmalta. Tuontilannoitteisiin turvauduttiin vain pakon edessä, eikä niitä juurikaan ollut tarjolla.
Tänä päivänä myös lannoitekauppaa käydään globaaleilla markkinoilla pitkälti markkinaehtoja noudattaen. Lannoitteiden hinnat määräytyvät ensi-sijassa raaka-aineiden hintojen sekä vallitsevan kysyntä- ja tarjontatilanteen perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen maatalousmarkkinoiden lisäksi myös lannoitemarkkinat ovat suoraan maailmanmarkkinoiden vaikutuksen alla. Samaan aikaan lannoitteita valmistavat yritykset ovat kasvaneet ja laajentuneet kotimarkkinoilta kansainvälisiksi toimijoiksi.
Maailman raaka-ainemarkkinoilla on viime vuosien aikana koettu lähes ennen näkemättömiä hintoja. Tämä on pätenyt myös lannoiteraaka-aineisiin. Kasvien pääravinteista typen hinta määräytyy maakaasun hinnan perusteella ja fosforin sekä kaliumin hinnat suoraan kaivosteollisuuden hintojen kautta. Maailmalla yleisin typpilannoite on meillä vähemmän käytetty urea. Urean tuotantokustannuksista ammoniakin osuus on 80 prosenttia. Vastaavasti ammoniakin tuotantokustannuksista 80 prosenttia tulee maakaasusta. Maakaasun hinta puolestaan seuraa suoraan raakaöljyn hintaa.
Typpiraaka-aineen eli ammoniakin hinta nousi maailmanmarkkinoilla tammikuun 2007 tasolta yhteensä 220 prosenttia syyskuussa 2008 toteutuneeseen huippuunsa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ammoniakin hinta nousi 258 eurosta 860 euroon tonnilta reilussa puolessatoista vuodessa. Samaan aikaan fosforihapon hinta nousi 399 eurosta 2 268 euroon tonni ja Suomen salpietaria vastaa-van kalsiumammoniumnitraatin (CAN) 244 eurosta 538 euroon tonnilta.
Ja jos oli nousu nopeaa, oli lasku vielä sitäkin nopeampaa. Raakaöljyn hinnan romahtaminen viime talven huippulukemista on romahduttanut myös maakaasun hinnan ja sitä kautta reilun kuukauden viiveellä myös ammoniakin ja urean hinnat. Ammoniakin hinta alentui lokakuun kahden ensimmäisen viikon aikana 57 prosenttia eli 830 eurosta 360 euroon. Myös fosfori- ja kaliumlannoitteiden hinnat alkoivat laskea, joskin selvästi hitaammin. Marraskuussa lasku jatkui edelleen. Urean hinta oli marraskuun puolivälissä 245 euroa ja ammoniakin hinta 243 euroa tonnilta eli samalla tasolla kuin vajaat kaksi vuotta sitten.
Suomen markkinoilla hinnoissa tapahtuvat muutokset eivät näy aivan näin jyrkkinä. Suomessa eniten käytettävistä NPK-lannoitteissa typen osuus lannoitteen hinnasta on keskimäärin noin 60 prosenttia ja fosforin sekä kaliumin kummankin noin 20 prosenttia. Typpilannoitteiden hintojen rajut ja nopeat muutokset ohjaavat lannoitteiden hintakehitystä maailmalla, mutta muodostavat NPK-lannoitteiden hintavaikutuksista hieman yli puolet.
Lannoitteiden kysynnän kasvu on maailmalla ollut nopeaa. Väestön kasvu sekä talouden kasvu ja siitä johtuvat ruokavalion muutokset edellyttävät maataloustuotannon tehostamista. Aasiassa kulutetaan 65 prosenttia kaikista käytetyistä lannoitteista ja osuus on ollut kasvussa. Myös latinalaisessa Amerikassa lannoitteiden kysyntä kasvaa maataloustuotannon kehittymisen seurauksena voimakkaasti. Sen sijaan Euroopan unionissa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa lannoitteiden kysyntä on pysynyt ennallaan tai alentunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Lannoitteiden kysynnän kasvu Euroopan ulkopuolella on johtanut siihen, että myös tuotanto on siirtynyt lähemmäs kasvavia markkinoita. Lannoitteiden tuotantokapasiteetti Euroopassa on alentunut 1990-luvun alkupuolelta lähtien viime vuoteen asti. Samaan aikaan teollisuuden investoinnit ovat kasvaneet etenkin Kiinassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.
Kysynnän lisäksi merkittävin investointien sijoittumista ohjaava tekijä on ollut maakaasun saatavuus. Typpi-
lannoitteiden kuljettaminen esimerkiksi merirahtina on suhteellisesti huomattavan edullista ja helppoa verrattuna maakaasuputkien rakentamiseen.
Viime talvena meillä ja maailmalla nähdyt poikkeuksellisen korkeat viljojen hinnat tekivät osaltaan huomattavan kysyntäpiikin maailman lannoitemarkkinoille. Korkeat viljojen hinnat mahdollistivat lannoitteiden käytön lisäämisen myös niillä alueilla, joilla niihin ei aikaisemmin ole ollut varaa. Samalla lannoitteiden kysyntä kasvoi hieman myös EU:ssa, kun kesantovelvoitteesta luopuminen toi lisää peltoa viljelyyn.
Lannoitetuotannon - kuten myös sekä maataloustuotannon että raaka-ainehintojen - ominaispiirre on voimakas syklisyys. Tänä vuonna nähtiin ennen-näkemättömän voimakas syklin huippu, jota nostatti poikkeuksellisen jyrkkä epätasapaino lannoitteiden kysynnän ja tarjonnan välillä.
Lannoiteteollisuuden syklisyys tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että korkeiden hintojen aikaan alalla tehdään mittavia investointeja ja alhaisten hintojen aikana tuotantoa ajetaan alas. Koko alan rasitteena ovat etenkin huippuun sijoittuvat yli-investoinnit. Viimeisimmän syklihuipun seurauksena esimerkiksi urean tuotantokapasiteetin on laskettu kasvavan ensi vuonna 8 prosenttia ja vuonna 2010 vielä yli 5 prosenttia.
Tässä valossa voi vain ihmetellä markkinoiden nopeutta. Tuotantokapasiteetin puutetta viimeisen vuoden ajan valitelleet lannoitejätit Yara ja Agrofert ilmoittivat nimittäin lokakuussa keskeyttävänsä tuotannon muutamilla ammoniakkitehtailla nopeasti hidastuneen kysynnän ja sen seurauksena syntyneen ylituotannon takia. Tämän perusteella on odotettavissa, että syklin yllättävä kääntyminen ja lannoitteiden hintojen alentuminen todennäköisesti jäädyttävät käynnissä olevia investointihankkeita.
Yksittäisten yritysten hinnoitteluvoima vähäistä
Kansainvälisesti vahva markkinatilanne mahdollisti sen, että lannoiteyritykset ovat tehneet erityisesti tämän vuoden puolella ennätyksellisiä tuloksia. Vuosi 2008 oli lannoitevalmistajille todella hyvä, vaikka syklin kääntyminen loppusyksystä heikentää todennäköisesti viimeisen vuosineljänneksen tuloksia rajusti. Viime kuukausien tapahtumat markkinoilla osoittavat selvästi, ettei lannoitteiden hintojen muodostus lähde yksittäisten yritysten päätösten pohjalta. Yritysten on sopeuduttava vallitsevaan markkinatilanteeseen - sekä hyvään että huonoon.
Maailman viiden suurimman lannoiteyrityksen joukossa ovat Yaran lisäksi yhdysvaltalainen Mosaic, kanadalaiset Agrium ja Potash sekä saksalainen Kali & Salz. Maailman lannoitetuotannosta kyseisten yritysten hallussa on vajaa kolmannes, mikä on itse asiassa suhteellisen pieni markkinasiivu. Tästä näkökulmasta lannoitemarkkinoita ei siis voida pitää kovinkaan keskittyneinä.
Lannoitemarkkinoiden keskittyneisyyttä voidaan tarkastella kuitenkin myös toisesta näkökulmasta.
Yara on selvä markkinajohtaja ammoniakin ja typpilannoitteiden valmistuksessa ja kaupassa. Yara myi viime vuonna typpilannoitteita 21,4 miljoonaa tonnia. Kahden seuraavaksi suurimman typpilannoitevalmistajan myynti oli yhteensäkin vain puolet Yaran myyntimäärästä. Ammoniakkia Yara tuottaa enemmän kuin toiseksi ja kolmanneksi suurimmat tuottajat yhteensä. Nitraateissa ja NPK-lannoiteissa Yaran tuotantokapasiteetti on suurempi kuin neljällä seuraavaksi suurimmalla tuottajalla yhteensä. Yara toimii 50 maassa ja myy lannoitteita 120 maahan.
Mosaic on maailman johtava fosforilannoitteiden valmistaja. Yhtiön fosforilannoitekapasiteetti on suurempi kuin kolmella seuraavaksi suurimmalla fosforilannoitteiden valmistajalla yhteensä. Tunnetuista kaliumvaroista puolet sijaitsee Kanadassa. Johtavalla kaliumlannoitteiden valmistajalla Potashilla onkin hallussaan noin neljännes maailman kaliumlannoitteiden tuotantokapasiteetista. Sekä Mosaic että Potash vievät merkittävän osuuden tuottamistaan lannoitteista Pohjois-Amerikan ulkopuolelle.
Yara on siis selvä markkinajohtaja typpilannoitteissa, Mosaic fosforilannoitteissa ja Potash kaliumlannoitteissa. Koska lannoitteiden pääravinteet eivät ole korvattavissa toisillaan, eivät kyseiset lannoiteyritykset toimi täysin samoilla markkinoilla. Näin ollen maailman suurimmat lannoiteyritykset eivät todellisuudessa kilpaile toistensa kanssa, vaan pienempiään vastaan.
Tuotannon luonteeseen perustuen lannoiteteollisuus on joko kemianteollisuutta tai vahvasti alueeseen sidottua kaivosteollisuutta. Fosfori- ja kalium-lannoitteiden tuotanto on sidottu mineraaliesiintymiin. Kaliumesiintymiä on 12 maassa ja fosfaattiesiintymiä noin 40 maassa. Typpilannoitteiden valmistus ei sen sijaan ole yhtä sidottua alueeseen - ammoniakki ja tulevaisuudessa nesteytyksen myötä myös maakaasu liikkuvat maailmanlaajuisesti verrattain vaivattomasti ja edullisesti.
Tästä seuraa, että typpilannoitteiden valmistus on lähtökohtaisesti globaalimpi ja kilpaillumpi toimiala kuin fosfori- ja kaliumlannoitteiden valmistus.
Vaikka johtavat lannoiteyritykset ovat huomattavia globaaleja toimijoita markkinoilla, olisi pelkän markkinaosuustarkastelun pohjalta liian suoraviivaista väittää, ettei lannoitemarkkinoilla ole kilpailua. Erityisesti tämä pätee typpilannoitteiden valmistuksessa. Yaralla on halussaan noin neljännes Euroopan lannoitetuotannosta, mutta vähäisten omien maakaasuvarantojen johdosta typpilannoitteiden tuotanto Euroopassa on suhteellisesti kallista. Sen sijaan jo hyvinkin lähellä - Venäjällä ja Pohjois-Afrikassa - on runsaasti luonnonvaroja, jotka mahdollistavat kustannustehokkaan ja kannattavan lannoitetuotannon. Merkittävimmät venäläiset lannoitefirmat Acron ja Eurochem sekä ukrainalainen Stirol ovatkin saaneet yhä enemmän jalansijaa lannoitemarkkinoilla: liikevaihdolla mitattuna ne ovat viime vuosina kasvaneet huomattavasti nopeammin kuin suurimmat länsieurooppalaiset lannoiteyritykset. Lisäksi kyseisten yritysten lannoitebisnes on ollut länsieurooppalaisia kilpailijoita kannattavampaa. Globaaleilla lannoitemarkkinoilla kaupanesteet on pitkälti purettu, eikä edes Yara voi olla huomioimatta kilpailupaineita idästä ja etelästä.
Täysin vieras asia tämä ei ole Suomessakaan: lannoitteiden tuonti on lisääntynyt ja venäläiset lannoitteet alkavat olla todellinen vaihtoehto Yaran tarjoamille lannoitteille.
Länsieurooppalaisen yrityksen on mahdotonta kilpailla lannoitemarkkinoilla alhaisilla tuotannon yksikkökustannuksilla. Kilpailun yhä lisääntyessä on oletettavaa, että tämä tulee korostumaan entisestään. Yaran kilpailuetu lannoitemarkkinoilla perustuu huomattavaan tuotantovolyymiin liittyviin skaalaetuihin sekä monipuoliseen lannoitetarjontaan. On mahdollista, että Länsi-Euroopassa on tulevaisuudessa merkittävää omaa lannoitetuotantoa ainoastaan, jos Euroopan markkinat ovat keskittyneet ja länsieurooppalainen yritys on globaalisti merkittävä markkinatoimija.
Hintavaikutukset näkyvät meilläkin
Raaka-aineiden hintojen alentuminen yhdistettynä kysynnän totaaliseen hyytymiseen johti siihen, että lannoitteiden hinnat lähtivät syksyllä laskuun myös Suomessa. Hintojen laskua odotelleet viljelijät lopettivat lannoitteiden ostamisen, koska hintaportaan pitävyyteen ei voinut uudessa tilanteessa enää luottaa. Tässä tulee esille kausiportaaseen perustuvan hinnoittelun ongelma. Teollisuuden on vaikea alentaa hintoja, koska kausiportaan perusteella lannoitehankintansa tehneet viljelijät tuntisivat itsensä petetyiksi. Samaan aikaan vielä suurempi joukko viljelijöitä tuntee itsensä petetyksi, koska lannoitteiden hinnat eivät laske.
Teollisuus joutuu nyt erikseen vakuuttelemaan kausiportaan pitävyyttä, koska hintoja on lannoitevuoden aikana alennettu jo kahdesti. Uskottavuuden kannalta se tarkoittaa sitä, että seuraavat hintamuutokset tullaan Suomessa näkemään vasta tulevan lannoitevuoden alussa kesällä 2009. Muussa tapauksessa kausiportaaseen perustuvasta hinnoittelusta on luottamuspulan seurauksena jatkossa pakko luopua.
Lannoiteostojen jakautuminen jatkossakin ympäri vuoden on teollisuuden tuotannon kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto verrattuna siihen, että kaikki viljelijät tekisivät hankintansa vasta kevättöiden kynnyksellä. Näin pystytään paremmin varmistamaan lannoitteiden kysyntää vastaava tarjonta. Liian kauan mahdollisia tulevia hinnanalennuksia odottelevalle viljelijälle saattaa tänä keväänä jäädä luu käteen, koska lannoitteita ei voida valmistaa kerralla määräänsä enempää. Tätä kautta kausiportaan säilyttäminen ja sen uskottavuuden varmistaminen ovat jatkossakin viljelijän etu.
Viimeinen vuosi on osoittanut, että tämän hetkisellä tiedolla on paha sanoa mitään puolen vuoden päästä vallitsevasta tilanteesta. Muutama asia on kuitenkin selvä. NPK-lannoitteiden merkityksestä johtuen Yara kohtaa Suomessa jatkossakin vähemmän kilpailua verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan. Samalla se tarkoittaa sitä, ettei Suomi välttämättä ole houkutteleva markkina kovinkaan monelle ulkomaiselle lannoitevalmistajalle. Kysynnän alentumisen ja lannoiteraaka-aineiden hinnan laskun seurauksena Suomessa ei kuitenkaan tulevaisuudessa tarvitse murehtia lannoitteiden saatavuudesta. Viljamarkkinoiden heilahtelut, maailmantalouden taantuma tai vaikkapa öljyntuotannon kriisi saattavat heilauttaa tilannetta vielä moneen kertaan ja mihin suuntaan tahansa. Tällaisessa tilanteessa markkinoiden seuraaminen ja sieltä saatavan tiedon hyödyntäminen tuotantopäätöksissä koituu merkittäväksi hyödyksi.
Arovuori toimii maatalousekonomistina ja Karikallio ekonomistina Pellervon taloudellisessa tutkimuslaitoksessa.