Agrocom Outback S Lite – ja suunta on selvä
9.1.2009
Outback S Lite kuuluu ajo-opastimissa peruslaitteiden kategoriaan. Opastaminen tapahtuu värillisten led-valojen rivistöillä. Suorien linjojen ajaminen valojen mukaan on helpompaa kuin äkkiseltään luulisi.
Outback S Liten pakkauslaatikosta löytyy tukevan tuntuisesti rakennetun keskusyksikön lisäksi antenni ja virtajohto sekä suomenkielinen käyttöohje. Käyttö-ohje on myös maahantuojan kotisivuilla, jos alkuperäinen pääsee hukkumaan. Antenni on tikkuaskin kokoinen kevytversio. Outback käyttää 10 Hz:n paikanmääritystaajuutta.
Outbackin käyttöönotto on helppoa. Aluksi pitää antennille löytää metallinen alusta magneettikiinnitystä varten. Toimituspakkaukseen kuuluu yksi tarrakiinnitteinen teräslaatta siltä varalta, että traktorin kaikki sopivat pinnat ovat nykytyyliin muovia.
Antenni pitää olla sellaisessa paikassa, että siitä on mahdollisimman esteetön näkyvyys taivaalla majaileviin satelliitteihin. Paras näkyvyys löytyy yleensä traktorin katolta. Huonona puolena tässä on se, että suuri asennuskorkeus maksimoi myös traktorin kallistelusta johtuvat virheet. Ajo-opastimien perusmalleissa ei ole sisäänrakennettua kallistelun kompensointia.
Antennin pitää ehdottomasti olla traktorin keskilinjalla tai pikemminkin työkoneen keskilinjalla, sillä Outback S Litessa ei voi erikseen asettaa työkoneen poikkeamaa traktorin keskilinjasta. Tällaisiin tarpeisiin pitää valita hintavampi Outback S2 tai S3.
Vaikka Outbackissä ei olekaan maalaavaa näyttöä, se kuitenkin kertoo merkkivalolla, kun esimerkiksi päisteessä ajetaan jo kertaalleen käsitellylle alueelle. Outback S Lite päättelee jo käsitellylle alueelle tulon antennin paikan perusteella, eikä sille voi syöttää esimerkiksi hinattavan työkoneen etäisyyttä antennista.
Tällä toiminnolla onkin käyttöä lähinnä silloin, kun Outback on yhdistetty esimerkiksi Rinexin ruiskunohjaukseen, jossa järjestelmälle voi kertoa työkoneen etäisyyden ja esimerkiksi hinattavan ruiskun vetoaisan nivelkohdat, minkä perusteella se mallintaa yhdistelmän liikeratoja.
Keskusyksikön pitää olla siellä missä katsekin ajon aikana yleensä on. Tavallisin paikka on tuulilasin keskilinjalla juuri niin ylhäällä kuin sen saa ilman, että laite alkaa peittää etunäkyvyyttä. Tällöin värillisten led-valojen rivi on koko ajan näkökentässä eikä katsetta tarvitse erikseen siirtää niiden seurailuun. Käytettäessä työkoneterminaalia, voi hyvä paikka löytyä myös etuoikealta terminaalin lähistöltä.
Laite kiinnittyy hyvin puhdistettuun tuulilasiin tai muuhun vastaavaan sileään pintaan imukupilla. Keskusyksikön ja imukupin välissä on kahdella pallolla säädettävä ja kiristettävä varsi, joten katselukulman saa juuri halutuksi. Jos keskusyksikön värinä tuntuu vielä häiritsevältä, sen voi tukea kojelautaan tunkemalla väliin jotain pehmeää tilkettä.
Virtalähteeksi käy yksinkertaisimmillaan tupakansytyttimen pistoke, joka ei tosin ole paras tae häiriöttömälle toiminnalle. Pienenkin virtakatkon jälkeen alkaa pari minuuttia kestävä uudelleenkäynnistyminen. Tupakansytytinpistokkeen tilalle kannattaneekin rakennella jotain pätevämpää ratkaisua ainakin, jos katkoja alkaa ilmetä. Jos Outbackia käytetään jonkin työkoneen ohjauslaitteen nopeusanturina, tulee käyttövirta tästä liitosjohdosta.
Koko laitteiston siirtäminen traktorista toiseen käy muutamassa minuutissa, joten useimmilla maatiloilla pärjätään yhdellä ajo-opastinpaketilla.
Käynnistyy parissa minuutissa
Kun laitteisto on paikallaan ja siihen kytketään virta, Outback ilmoittaa käynnistyvänsä. Käynnistyksen aikana Outback luettelee kuinka monta satelliittia se on jo onnistunut löytämään. Homma on ohi parissa minuutissa. Koska käynnistämisen aikana traktoria voi liikutella ja käyttää normaalisti, ei ylimääräistä odotteluaikaa pääse syntymään muuten kuin siinä tapauksessa, että Outback päättää käynnistyä uudelleen kesken työn. Näinkin muutaman kerran kävi, luultavimmin juuri tupakansytytinjohdon hetkellisen kosketushäiriön takia.
Outback on varustettu kahdella vaihtoehtoisella differentiaalikorjauksella, mikä vähentää vaaraa töiden keskeytymisestä yhden differentiaalikorjauksen häipyessä vastaanottimen ulottumattomiin. Edellä mainittu käynnistysaika pätee käytettäessä SBAS-differentiaalikorjausta.
Jos tätä jostain syystä ei tilapäisesti ole saatavilla, voi työtä jatkaa eDiff-korjauksen varassa. SBAS on kuitenkin ensisijainen vaihtoehto, sillä eDiffistä puuttuu aikakorjaus eli ajolinjat valuvat tasaiseen tahtiin ja kohtuullinen tarkkuus saavutetaan vain jatkuvasti edestakaisin ajettaessa.
Esimerkiksi ruiskun täytön aikana ajolinja voi siirtyä metrin verran ja se pitää muutamilla näppäilyillä kohdistaa uudelleen ajamalla tarkasti aiemmin käytetylle ajouralle. Joitakin kertoja ajolinjat harppasivat syystä tai toisesta metrin verran myös kesken sarkamitan.
Huonoihin puoliin kuuluu eDiffin hidas käynnistyminen, sillä sen herättelyyn menee kymmenen minuuttia.
Lue koko testi KM:stä
Timo Mikkola