Onko traktorista rahtikustannusten kaatajaksi?
15.8.2008
Kuljetuskustannusten nousu lisää maatalouden paineita. Dieselin hinnan kivutessa ja rahtikustannusten muutenkin kasvaessa, kiusaus kuljetusten ajamiseen omalla kalustolla kasvaa entisestään. Jopa polttoaineen nykyhinnoilla traktori näyttää joissain tapauksissa kilpailukykyiseltä vetojuhdalta. Totuus ei ole kuitenkaan yksinkertainen.
Viime vuoden ke-säkuusta tämän kesän vastaavaan ajankohtaan kuorma-autoliikenteen kustannukset ovat nousseet noin 14 prosenttia. Kun tarkasteluväliä hieman pidennetään, nähdään, että vuoden 2007 alusta lisälaskua on kertynyt peräti viidesosa. Mistään lyhytaikaisesta heilahduksesta ei siis ole kyse.
Valtaosa kuljetuskustannusten noususta selittyy polttoaineen hinnoilla, mutta toki korjaus- ja huoltokustannuksilla sekä alan hieman keskitasoa korkeammilla palkankorotuksilla on ollut oma merkityksensä. Valtaosa kustannusnoususta on siirtynyt lähes suoraan rahtihintoihin.
Kuorma-autoalan marginaalit ovat olleet jo pitkään niin ohuet, ettei kuljetuspalvelujen alennusmyyntiin ole ollut mahdollisuutta. Tilanne on näkynyt etenkin pienasiakkaiden kukkaroissa. Isot rahdintarvitsijat ovat sen sijaan voineet pelata jossain määrin volyymeillaan. Ne ovat ostaneet kuljetuksia ”ota tai jätä” -periaatteella.
Maatiloilla vastaavaan ei ole mahdollisuutta, sillä vaihtoehtoisia tapoja kuljetusten hoitamiseen ei juurikaan ole. Ellei hallista löydy kuorma-autoa, omalla kalustolla ei yleensä liikutella suuria massoja järkevästi.
Ajatustasolla tilannetta voi kärjistää myös se, että valtaosa vilja-, rehu- ja lannoitekuljetuksista tapahtuu niin, ettei raha siirry suoraan maatalousyrittäjältä rahtarille. Kuljetuksen hinta on kytketty ikään kuin osaksi vaikkapa keskusliikkeiden tarjoamia toimitus- ja ostopalveluja. Niinpä esimerkiksi viljan ostaja tai lannoitteen myyjä sisällyttää kuljetuskustannukset yhtenä kulueränä kaupan kokonaishintaan.
”Valtaosassa ajoistamme rahdin maksajana on joku muu kuin viljelijä. Mitään periaatteellista estettä sille, että viljelijä olisi asiakkaamme, ei silti ole”, Movere Oy:n toimitusjohtaja Jari Pousi vakuuttaa.
Suurten lukujen matematiikkaa
Maatalouden rahtitoimintojen ostaminen ulkopuolisilta on monessa tapauksessa kaikesta huolimatta enemmän kuin perusteltua. Yksittäisen tai muutamankaan maatilan kuljetuksia on todella vaikea niputtaa siten, että kumipyörä liikahtaa taloudellisesti. Esimerkiksi paluukuljetuksen järjestelyssä on omat ongelmansa. Laajemmin ohjatussa logistiikkahallinnoinnissa on näin ollen kiistattomat etunsa.
Rahtihinta luonnollisesti laskee, kun kuljetettavan tavaran määrä kasvaa - ainakin tiettyyn rajaan saakka. Maataloudessa tärkein raja-arvo kulkee täysperävaunuyhdistelmän kohdalla. Kun vaikkapa viljaa liikkuu kerrallaan lähes 40 tonnia, on vaikea keksiä syytä, miksi pienemmissä erissä saman ajaisi järkevämmin.
Pienellä kuorma-autolla saatikka traktorivetoisella peräkärryllä ei ole mitään asiaa tällaiseen kisaan, vaikka oma kalusto olisikin vajaakäytössä.
”Lisäkustannuksia voi syntyä myös siitä, että pikkukuormista menee usein vastaanotettaessa sama punnitus- ja näytemaksu kuin suuremmistakin eristä”, pitkän linjan kuljetusyrittäjä Teppo Mikkola Mietoisista muistuttaa.
Traktorikuljetusten käyttökelpoisuutta laskettaessa ei näin ollen kannata juurikaan miettiä kuin sellaisia tapauksia, joissa kuljetettavaa ei ole yhtä kärryllistä enempää. Kyse voi olla pikkuerästä tai suurempien kuljetusten ”jakojäämästä”. Esimerkiksi siitä, että kokonaisen rekkakuorman yli jää kymmenisen tonnia oman peräkärryn täytettä.
Kymppitonnin lannoite- tai viljaerä onkin jopa pienille kuljetusyrittäjille helposti hankalahko keikka, varsinkin kun ajettava matka on lyhyt. Tarjousta sorvattaessa ajan ja kaluston liikkeelle polkaisemisen osuus nousee monesti oleellisesti suuremmaksi kuin varsinaiset tavaran liikuttelun kustannukset.
Hintaan näyttäisi näin ollen sisältyvän ikävän oloista ”löysää”, jota ei kuitenkaan voi mitenkään karsia pois. Tarjoukset antavat näin ollen asiaan perehtymättömälle vääristyneen käsityksen keskimääräisistä rahtikustannuksista. Ei siis ihme, että käytännön hintaesimerkkien saaminen tätäkin artikkelia varten oli lähes kiven alla.
Lue koko juttu KM:stä
Kyösti Isosaari